KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Rikollinen nauraa mielisairaille

Milloin mielisairaaksi väitetty saa oikeuden turvaaman asianajajan ja todella riippumattoman vaarallisuusarvion tarvittaessa? 

Kaikkihan me tiedämme, että rikollinen saa soittaa aina asianajajalle, mikäli hänet pidätetään ja viedään poliisivankilaan.

Mielisairaalla ei ole mitään oikeuksia, jos esimerkiksi omaiset väittävät vaaralliseksi potilasta, jolla on mielenterveystaustaa ja mahdollisesti psykoosidiagnoosi.

Vetoan, että mielenterveydeltään kuntoutuvien asia otettaisiin vakavasti ja heitä ei ainakaan tietoisesti traumatisoitaisi suljetun osaston sairaalahoidoissa.

Väitän vielä lopuksi, että psykiatristen potilaiden pakkohoidolle ei ole mitään perusteita, jos potilas ei ole tehnyt mitään rikosoikeudellisesti tuomittavaa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Mielisairaalle ainoa tapa saada kunnon asianajaja ja riippumaton vaarallisuusarvio on keinona toimimaton ja laiton. Tämä keino on syyllistyä vakavaan väkivaltarikokseen. Tällöin saa helpommin asianajajan edustamaan itseänsä ja oikeus määrää yleensä mielentilatutkimukseen joka on perusteellinen. Mutta keino on toimimaton kuten jo mainitsin.

Mielisairaskin saa soittaa asianajajalle. Lainsäädännön mukaan edes mielisairaalta ei saada estää yhteydenpitoa asianajajaansa tai lainvalvontaviranomaisiin (esim. oikeusasiamies). Valitettävä tosiasia on että asianajajan keinovalikoimat ja oikeussuojakeinot ovat toimimattomat. Käytönnössä tärkein vaikutuskeino oman oikeusturvan kannalta on heti M3-päätöksen saatuaan valittaa hallinto-oikeuteen. Suomen oikeuslaitoksessa asiat ovat valitettavasti erittäin retuperällä ja asian meneminen käsittelyyn kestää yleensä kauemmin kuin itse hoito. Todellinen suomalainen oikeusvaltio näyttää kyntensä.

Omaisten suhteen yhtenä keinona voi olla yrittää hakea lähestymiskieltoa heille niin he eivät ole silloin tekemisissä. Tosin se rajoittaa myös itse heidän kanssaan tekemisissä olemista. Myös tietojenluovuttaminen omaiselle pitäisi estää. Samoin kieltää heitä osallistumasta mihinkään potilaan hoitoa koskevaan kokoukseen tai tilaisuuteen.

Vapaudenriisto (esim. Herlinen suvun naisjäsenen tapaus tai muu vastaava esimerkki) aiheuttaa helposti psykiatrisia ongelmia ja posttraumaattisia oireita. Silti psykiatrisessa hoidossa ei edes tunnusteta tai myönnetä että itse hoito saattaa aiheuttaa sairaustilan ja PTSD-sairauden.

Tunnettu tosiasia on että mielisairaus on kaikkia rikoksia vakavampi "rikos". Se on ainoa "rikos" josta tuomitaan ilman oikeudenkäyntiä, ilman itse rikosta tai ilman kiistatonta näyttöä vapauden menetykseen olosuhteisiin ja "seuraamuksiin" joiden käyttäminen vangeilla olisivat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ja -rikoksia.

Tosin viimeiseen lauseesi pitää huomioida se että itsensä vahingoittaminen ei ole rikos mutta milloin yhteiskunnan pitää suojella henkilöä itseltään onkin mielenkiintoinen moraalikysymys. Pitäisikö 18-vuotiaan antaa tehdä itsemurhan vai estää se?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos vastauskommentistasi Jani Virta.

Toki esimerkiksi psykoottinen masennustila on hoitoetiikan kannalta vaikea sairaustila, koska potilas saattaa olla tällöin välittömässä itsemurhavaarassa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että psykoottisen masennustilan hoidossa pitäisi käyttää eri hoitokeinoja kuin neljän päivän tarkkailujakso suljetulla osastolla lukkojen takana siten ettei potilas pääse ulos ollenkaan ja tarkkailujaksoa mahdollisesti seuraava rangaistusmuotoinen hoitojakso sairaalan suljetulla osastolla. Hoito pitää resursoida siten ettei potilasta tarvitse pitää vankeudessa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset