KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Kokemus koulukiusaamisesta!

Laitoin Ilta-Sanomille koulukiusaamiskokemustani!

Tässä tarina koulukiusaamisesta. Esikoulussa vuosina 1984-85 minua kiusattiin sen verran, että jouduin painimaan talvisin. Ala-asteella koulukiusaamista ei ollut juurikaan, mutta viidennellä tai kuudennella luokalla Pirkkalassa Naistenmatkan ala-asteella B-luokan Jussi veti minulta housut alas ruokajonossa.

Yläasteelle menoa pelkäsin, kun minua oltiin peloteltu joillakin opettajilla. Kasiluokan syyslukukaudella minut pahoinpideltiin koulussa kaksi kertaa tarkkisluokkalaisen Jannen toimesta. En uskaltanut mennä kouluun ja olin kaksi viikkoa metsässä piilossa kouluajat aamupakkasten alkaessa.

Lopulta jouduin koulukotiin Mäntyharjun Kuttulaan, koska minua pidettiin koulupinnarina Pirkkalassa sekä koulun että äitini mukaan. Pääsin koulukodista pois vuoden 1994 keväällä peruskoulun päästötodistuksen kanssa. Minulta jäi kokonaan käymättä kasiluokan kevätlukukausi, kun pääsin joustavasti etenemään Kuttulan koulukodin koulussa ja sain ihan yli kasin keskiarvon, jolla pääsin opiskelemaan Pirkkalan yhteislukioon vuonna 1994!

Vanhaan kouluympäristöön palaaminen ahdisti minua niin paljon, että jouduin jättämään lukion kesken ensimmäisen vuoden syyslukukauteen. Jotain nälvimistä oli Pirkkalan yhteislukiossakin, mutta siihen jäi koulukiusaamiset, kun vaihdoin koulua Tammerkosken lukion aikuislinjalle Tampereelle, josta kirjoitin kuusi ainetta keväällä vuonna 1998.

Ikuiset jäljet koulukiusaaminen jättää, mutta vielä pahempaa kiusaamista on mielestäni syrjiminen ja eristäminen porukoista. Olen antanut anteeksi koulukiusaajilleni, vaikka olen tehnyt tiettäväksi julkisesti Twitterissä Jussille, että muistan hänen ala-asteella tekemänsä tempun jolloin kyyneleet melkein tulivat silmiini. Jannen pahoinpitelyssä itkin molemmilla kerroilla.

Oli minullakin vaikeaa, kun isäni kuoli pitkällisen sairauden jälkeen vuoden 1989 joulun alla ja siitä aiheutui vaikea suruprosessi, joka vaivasi minua jopa liki 20 vuotta! Itse olin peruskoulussa estynyt ja ujo oppilas, mutta joitakin saatoin nimitellä, mutta he eivät siitä varmaan paljon pahastuneet.

Tärkeä aihe tämä koulukiusaamista vastaan taistelu ja paremman yhteiskunnallisen mielenterveyden puolesta toimimista toivoisin medialta muutenkin. Pahoin pelkään että verrattain korkeiden itsemurhalukujen taustalla on Suomessa osaltaan koulukiusaaminen.

Sanotaan kyllä että kovissa olosuhteissa ihminen jalostuu ja vahvistuu, mutta ehkä minäkin olisin halunnut hieman erilaisen lapsuuden ja koulukokemuksen. Pitää muistaa että nykyään koulukiusaamisesta on tietoa paljon, mutta onko siihen oikeita keinoja puuttua?

Ystävällisesti Kimmo Hoikkala, Oulu

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

3 tekoa jotka vähentäisi ainakin kiusaamista

1.Kiusaaja erikouluun jos ei lopu,

2.Kiusaaja jatkaa kisuaamista jopa koulun vaihdettua, tämän jälkeen pakko psykiatrian hoitoon, koska tässä on jo kyse pään sisässä.

3. Poliisitoimet/Psykiatrian/Sosiaalityöntekijät
-Poliisitoimilla tarkoitan sakkoja jne.
-Psykiatri edelleen yrittää hoitaa henkisen puolen
-Sos.työntekijät, tsekkaavat kotiolot. Tosin tämä ei saisi mennä siihen että jos kaikki ei ole juuri täydellistä sos.työntekijän silmin niin huostaan.. vaan lähettäisiin juttelemalla eteenpäin, jos jossain on vikaa (Toinen vanhemmista ei olekkaan elämässä mukana, ja kiusaaja purkaa oloaan.) Tälläinen pitää hoitaa Psykiatrin puheilla, ei huostaanotolla.. Mutta voi olla taas piilo alkoholismia, joka vasta näkyy kun käyvät kotona.

ja tosiaan kuraattorit ynm. On aika tärkeitä kouluissa. Ja opettajan ja lapsen toistensa tunteminen. Mikä on jo nyt välillä aika pelottavan vähäistä. Saati että opettajat tuntisi oman oppilaiden perheolot.

Siinä on oma ehdotukseni..

Otan osaa kouluajoistasi, itselläni meni 1-2lk. täysin kiusatun roolissa olemisessa. Pahoinpitelyä ynm. viikottain... Vaikutti koko kouluvuosiini ja sitä kautta koko elämään.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Enemmän minuun sattuu tämä nykyinen suomalainen yhteiskunta ja sen epäoikeudenmukaisuus kuin vanhat kokemukseni. Kiitos huomioistasi kuitenkin ja voimaa sinullekin!

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Kimmo. Onneksesi et ollut oppilaana Oulussa 1960 luvulla, mielestäni opettajat olivat näitä kiusaajia.

Ilmeisesti sotaan pettyneitä reservin upseereita ja lottia, aika sadistista menoa mielestäni. Sitten käytiin jokin opettajaseminaari josta sai opettajan pätevyyden.

Mielestäni me 1950 luvulla syntyneet kannamme 1939-45 sotien traumoja, sota ei loppunut 1944, kuten meillä virheelisesti kerrotaan.

Tiedän. Lapsemme myös kantavat tätä taakkaa, montako sukupolvea kärsii näistä vuosista.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Mun isä oli jatkosodan käynyt, mutta ei hän ollut mitenkään väkivaltainen eikä hän ostanut edes viinaa kai koskaan alkosta. Olen kyllä samaa mieltä, että sodan traumat vaikuttavat vieläkin aikamme yhteiskunnassa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Sanotaan kyllä että kovissa olosuhteissa ihminen jalostuu ja vahvistuu,.....

ooo

No niin.... sinustakin on tullut terävä ja ympäristöä havainnoiva blogisti ainakin....

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos Jorma! Olen kai joskus jopa ärsyttävä ja niin kai haluan ollakin. Se voi pitää paikkansa, että kovalta tuntunut lapsuus auttaa kestämään aikuisiällä kovia olosuhteita jos vaan pysyy hengissä. Joskus kieltämättä mietin, että voisiko elämäni olla toisenlainen eri olosuhteilla ja niin miettii uskoakseni moni muukin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset