KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Itsetuhoisuudesta muutama pointti!

Itsetuhoisuuden voi ajatella olevan ihmisen sisäinen myrkytystila, jonka voi testata ajatuksella, että nielaisisiko syanidikapselin jos saisi siihen mahdollisuuden. Itsemurhan toteutus hyvin raakojen keinojen kanssa vaatii äärimmäisen lujan tahdon ja päättäväisyyden, että voi vastustaa ihmisen elämää suojaavaa hermostoa.

Jos elämäntahto on vahva, niin siitä voinee päätellä, että sinulla on merkitys elää, vaikka olet tuskaisena päivästä toiseen. Silti lopulta voit joskus ajatella, että olipa elämäni helvettiä vuosia jatkuvien kuolemantoiveiden kanssa, mutta nyt olen hengissä ja elämäni merkitys on vahvistunut.

Ihmiset jotka pilkkaavat itsemurhaa yrittäneitä huomion hakemisella ovat elämän suurimpia luusereita. Toki joukossa on myös niitä jotka voivat näennäisesti yrittää itsemurhaa, vaikka tapahtumia on vaikeaa todentaa mistään.

Lapset ja nuoret ovat siinä mielessä poikkevia aikuisista itsemurha-ajatusten kanssa elävistä, että tuska on sietämätöntä ja se on aitoa, koska lapset eivät tällaisella tuskalla voi huijata ketään. Pitäisi muistaa että itsetuhoisuuden selvä julkituonti kertoo aina mielenterveyden järkkymisestä ja siihen tarvitaan aina psykiatrisen hoitotahon konsultaatio.

Hulluus ei ole kilpalaji, vaan aina löytyy hirveämpiä tarinoita maailmalta ja etenkin sota-alueilta, joissa on helvetti ollut ihan irti. Mielentilan vaurioituessa on raja jo ylitetty. Ei voi olla olemassa ihmisiä joihin jatkuva kidutus ja keskitysleiriolosuhde ei jättäisi jälkiä, koska kuolema on koko ajan läsnä. Voit tulla turtuneeksi ajatuksesta kuolemanpelosta ja se on hyvin vaarallinen tila ihmiselle, koska silloin masentuneessa mielenvireessä ei jaksa enää pitää väliä vaan vetää kovat piippuun ja aivot pellolle hetkessä.

Pidetään huolta eikä unohdeta myöskään omaa hyvinvointiamme!
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Tämä "nuoruuden päivä" on erilainen kuin se jolloin minä olin nuori. Silloin tiesi millainen elämä nuorena on, millaisia mopoja ja autoja ympärillä. Ne haaveet, niitä oli ja niistä moni on jo toteutunut. Se suurinkin. Helpolla ei saanut haluamaansa, vähän ihmeen kaupalla ne vain sitten annettiin. Myös menetysten seuratessa mukana. Kaikille ei ehkä ole käynyt yhtä hyvin ja toisille sitten paljon paremmin.

Tämä näin. Tänään nuoren elämää ymmärtää parhaiten oman lapsen kautta elävä, vaikka sekään ei sitä 100% takaa. Jossain aina tapahtuu se muutos ja murros, joka jakaa aikuiset, nuoret ja lapset vähän eri leireihin. Kuulla nuo sanat: "Kun minä olin lapsi tai nuori, ei tuollaista sallittu." Tänään ei vain parhaalla tahdollakaan ihmiset pysy kurissa ja nuhteessa tässä kurittomassa maailmassa. Televisio kertoo uutisissa, dokumenteissaan sen saman jonka voi katsoa DVD videoiltakin. Oppia ikä kaikki.

Nuoruudessani tutustuin ajatukseen itsemurhasta. Sen yrittäjät ja onnistujat.
Elämänhalusta muistan yhden lääkärin sanat minulle tutusta naisesta: "En ole koskaan tavannut ihmistä, joka on niin täydellisesti kadottanut elämänhalunsa." Lopulta tämä nainen pääsi rauhaan, itsemurha onnistui. Reseptin tiedän, en kerro, sen verran varma se on. Tätä naista en loppuaikana nähnyt, asuimme sen verran kaukana toisistamme. Eikä minulla olisi ollut resursseja auttamiseen, jota läheiset kyllä yrittivät.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Törkee on lääkäri ollut, jos niin on sanonut. Ei toisen tuskaa voi kukaan käsittää, jos ei ole itse kokenut jotain vastaavaa. Kävin muutaman kerran makaamassa vuoden 2004 alussa kisko kainalon alla Tampereella, mutta kun juna tuli tarpeeksi lähelle pyörähdin pois. Itkin sitten sitä kun kyennyt edes itseäni lopettamaan.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Lääkärin kommentti on välikäden kautta kuulemani, mutta luotettavan ihmisen
kertoma. Lääkärin lausunnon tylyyttä lieventää se, että hän oli sanonut sanansa
auttaville ihmisille, ei potilaalle. Elämänhalun menettäminen, vertaan sitä joskus pahaan anoreksiaan (anorexia). Kummastakaan ei voi pahimmissa tapauksessa nousta enää elävien kirjoihin.

Olen katsonut dokumentteja näistä kuolemaan matkaavista anorektikoista. He tiesivät itse, että paluuta elämään ei enää ole, koska ruoka ei pysy sisällä.
Kaikki syöty tulee ulos, elimistö hylkii joskus jopa nestemäistä hoitoa.

Tuttujani on mennyt ennenaikaisesti ( ennen 70-ikävuotta ) monta. Alkoholi on "auttanut" siinä turhan usein. Joskus on vaikeata hahmottaa, missä on selvän itsemurhan ja välinpitämättömän elämän aiheuttaman kuoleman raja.

Kun lääkäri varoitti erästä tuttavaani ja pyysi häntä tutkimuksiin, ei tämä suostunut. Siitä huolimatta, että lääkäri ei antanut elinaikaa paljoa, jos fyysiseen puoleen ei aleta panostamaan. Se tarkoitti tällä kertaa sydäntä, tahdistimen (pacemaker) asentamista. Mies kertoi äidilleen tietävänsä, että ei elä
kauaa. Joitain kuukausia myöhemmin hän kuoli sydänkohtaukseen.

Eivät nämä "runollisia" tarinoita ole, kuten ei sinunkaan tapauksesi. Se on vain aina inhottavinta, että ulkopuoliset eivät anna armoa heille, joilla on menossa kamppailu elämästä ja kuolemasta, elämänhalusta puhuttaessa. Toisten vaikeudet
ovat joillekin "haaskalinnuille" vain saalistusta heikompien kustannuksella.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #5

Sanoihan minulle poliisikin helmikuussa vuonna 2004, ettenkö ajattele ollenkaan heitä, kun he olisivat joutuneet keräämään ruumiinkappaleeni radan varresta. Sanoin että sehän on teidän työnne.

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #7

Näissä on aina sitä, että joillakin on elämänhalu todella vahva. Heillä on vaikeuksia ymmärtää elämänhalunsa menettäneen ajattelua. Kun tuo edellä kertomani nainen halusi kuolla, minä halusin elää ja pelkäsin kuolemaa.

Ajattelutapamme olivat kaukana toisistaan, ikäni tuolloin viidentoista pintaan. Niin nuorena ei puhettakaan pystyä matkaamaan toisen vieraaseen maailmaan tällaisessa asiassa. Tapauksesi poliisi yritti ehkä antaa "pika-apua", mutta harvoin pikahoito riittää mihinkään.

Olen itse katsonut kasvoista kasvoihin naista, joka hyppäsi junan alle, ei minulla ollut mitään annettavaa hänelle. Vaihdoimme vain muutaman sanan, hänen hymynsä kera. Hän oli sitä ennen ollut jo hoidossa ja sitä hoitoa jatkettiin tuon jälkeen. Joskus ei vain riitä mikään, joskus hyvä ihmissuhde korjaa kaiken.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllähän tuollainen syanidikapseli olisi hyvä vara jokaiselle, kun tilanne käy sietämättömäksi. Sellaisen hallussa pito parantaisi elämänlaatua, koska tietäisi, että koko ajan on olemassa keino lopettaa kaikki helposti kerralla. Silloin voisi vapautuneesti vaikeuksissakin vielä tsempata uteliaana katsoen kuinka tässä onnistutaan.

Itse asiassa se saattaisi siis vähentää itsemurhia, mikäli vähentäminen katsotaan mielekkääksi tavoitteeksi. Kyse on kuitenkin aina yksilön omasta ratkaisusta, johon jokaisella tulee olla oikeus.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Sulla on ehkä puutteelliset tiedot psykoottisesti oireilevista sairauksista ja niiden hoidosta.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ymmärrän tämän Juhan näkökulman. Elämän järkevyyttä/mielekkyyttä ei voi tieteellisesti todistaa. Kyse on subjektiivisesta asiasta. Toki psykoottiset tilat ovat asia erikseen.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Ei tietenkään voida matemaattisesti mallintaa, mutta tuskatilat ovat ilman psykoosiakin usein niin vaikeita, että kyllä sen ihmisen käyttäytymisestä näkee.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset