*

KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Psykiatrisesta avohoidosta ja uusimmista antipsykooteista!

Tunnen että paras puhtini on viety antipsykoottisella lääkityksellä. Hoitajat sanovat että Abilify on lääkkeenä mieto eikä se ole riittävän tehokas varmaan sen takia, koska potilaat vaikuttavat jo liian hyvävoimaisilta ja harva enää tekee pakkoliikkeitä tai kuolaa jatkuvasti.

Abilify on silti voimakkaasti aivojen toimintaan suoraan vaikuttava lääke tai paremminkin lobotomiametodi, jolla estetään aivojen hermosolujen välistä yhteydenpitoa voimakkaalla reseptorisalpauksella. Siksi ihmettelen ja minua surettaa kun jotkut ihmettelevät vielä, että miksi en jaksa pitää kunnostani huolta, vaikka teen aina kaiken sen mitä jaksan.

Nykyinenkin omahoitaja vihjaili, että EKG on hyvä käydä ottaa minulta sen takia, koska joskus käytetään sellaisia lääkkeitä jotka voivat tehdä sivuvaikutuksia sydämeen. Tällä käsitin hoitajan tarkoittavan joitakin raskaita vaikeampaa väkivaltakäyttäytymistä tasaavia injektioita tai ehkä poliisin etälamautinta?

Nimimerkki avohoitokyttäys pelaa vailla kuntoutumisnäkymiä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän automaattikirjoitin kuva
Risto Ollikainen

Maistoin aikanaan yhden pienen Abilify pillerin ja siitä tuli huonompi olo, kuin vaivoista, joita sillä hoidettiin. Tuntui kuin mieli olisi ollut lasinsirpaleita jauhettavana kahvimyllyssä. Silloin olisin ottanut ysimillistä buranaa, jos lipaston laatikosta olisi käsiase löytynyt. Hirttosilmukkaa en jaksanut siinä kuosissa viritellä. Onneksi sain nukuttua olon pois muutaman tunnin kärvistelyn jälkeen.

Neljä vuotta sitten sain kolmen kuukauden Lamictal-kuurista aivovaurion. Pahimmillaan en pystynyt muodostamaan neljää sanaa pidempiä lauseita, nekin lauseet tulivat sattumanvaraisessa järjestyksessä ulos ja saatoin saada yhden nettiuutisen lukemisesta loppuillan migreenimäistä päänsärkyä. Kaikki meni. 30 ensimmäistä vuotta elämästäni ovat pelkkiä aukkoja sekavassa mössössä. Sähkötekniikan, elektroniikan ja tietotekniikan osaaminen ovat pelkkiä sirpaleisia muistoja. Oli opeteltava käyttämään nettipankkia uudestaan, enkä saanut edes puutarhajyrsimeni yksinkertaista hätäkytkintä korjattua, vaikka olen ollut kouluissa ja kesätöissä hituvirta alalla nuorempana. Pelkkä kodin lämmittäminen ja ruokahuolto tahtoo viedä voimat. Hoitava taho ei ole edes hyväksynyt aivovauriota, koska kyseistä haittavaikutusta ei virallisesti tunneta. Vasta tänä syksynä se b-lausuntoon kirjattiin.

Kemiallisen lobotomian aiheuttamaan vitutukseen annettu Zeldox on runnellut reilun kolmen vuoden minimiannoskoon käytön jäljiltä vielä haiman ja maksan. Kesällä kuulin entiseltä mielisairaanhoitajalta, että sitä annetaan yleensä potilaille kuolinkipuihin. Sanoi minun olevan viides tapaamansa ihminen, jolle se on toiminut terapeuttisessa tarkoituksessa.

Kevättalvella eräs tohtori totesi aivovaurio-lääkkeestä tulleen "hassu olo" ja yritti piristää kolmen viikon SNRI-kuurilla, jonka johdosta ripuloin kymmenen kuukautta. Se tuhosi viimeisetkin rippeet stressinsietokyvystä.

Onneksi olen pärjännyt nyt puoli vuotta ilman melatoniinia vahvempia lääkkeitä. Ruokavaliomuutoksen avulla tällä haimallakin saattaa vielä pärjätä ilman insuliini-lääkitystä. Aika hilkulla sisuskalut silti on. Sain jo itseni oireettomaksi, mutta haimatulehdus leimahti vihoittelemaan uudestaan, kun söin aurajuustoperuna kebabin. Viikon parantelin sitä, menin syömään neljä perunaa ja taas sama homma. Maksakaan ei kestä enää edes luontaistuote yrttejä.

Hyllyttivät nyt vaihteeksi kolmen kuukauden eläkkeelle. Tammikuussa olisi mentävä taas uudelle lääkärille selvittelemään näitä settejä ja anomaan jatkoa kuntoutustuelle. Ylimääräinen stressi kuntoutus- ja hoitohenkilökunnan sekä KELA:n kanssa on tehnyt oman osansa terveyttä heikentäen. Välillä on työmarkkinatukikin katkennut pariksi viikoksi ja on eletty säilykepavuilla hätävarasta, kun ei tullut käytyä työkkärin antaman alle viikon varoajan sisällä postilaatikolla hakemassa kutsua aktivointisuunnitelman laatimiseen. On saanut kuunnella sossutätien messuamista, kuinka menisin vain terapiaan ja olisi elämä edessä, kun aivot ovat sulaneet ja sisäelimet meinaa pettää. On saatana semmonen sirkus sen minimitoimeentulon saamiseksi, ettei tätä meinaa uskoa itsekään. Olen saanut naamalleni vähättelyä, ylimielisyyttä, tuhahtelua ja irvailua ihan lääkäreistä ja KELA:n psykologeista lähtien.

Anteeksi rumista sanoista ja hyvää uutta vuotta Herra Hoikkalallekin.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Täyttä asiaa pistelit Risto! On tärkeää että tämä kyttäävä mielenterveyssektori Suomessa saa joskus vähän kritiikkiä. Hyvää uutta vuotta sinullekin!

Käyttäjän harrihaavisto kuva
Harri Haavisto

Ehdottomasti koko psykiatrinen avohoito pitäisi lopettaa ja ihmisten lääkitseminen lopettaa! Näin saataisiin paljon mielenkiintoisempi yhteiskunta! Oikeasti mielestäni ongelma on avohoidon riittämättömyys ja potilaiden alilääkintä! Myös suljettua hoitoa käytetään nykyisin säästösyistä aivan liian vähän!

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Potilaiden alilääkintä?. Suomessa noin 500.000 ihmistä syö masennuslääkkeitä. Antipsykoottejakin melkoinen joukko. Onko Suomessa muka oikeasti kyseessä potilaiden alilääkintä vai ovatko käytettävät lääkkeet ja kriteerit lääkityksen aloittamiseen väärät. Jos yli 10% suomalaisista tarvitsee kemikaaleja aivojen toimintaan että selviää arjesta niin mielestäni jossain on jotain vikaa.

Käyttäjän AaroJuhanaKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Mielestäni kannabidioli olisi syytä sallia Suomessa itsehoitolääkkeeksi.
Se on käsitykseni mukaan terveydelle haitaton aine, josta olisi osalle ihmisistä hyötyä. Arvelen CBD soveltuisi joidenkin aivosairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Nyt CBD:tä on vaikea hankkia laillisesti edes reseptillä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset