KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Odotammeko jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme?

  • Odotammeko jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme?

Minusta vaikuttaa osittain syrjäytyneenä suomalaisena, että yhteiskunta ikään kuin odottaa jotain tapahtuvan ja olisiko se osalla herääminen vääristyneestä omasta todellisuudesta yhteisölliseen totuudenmukaiseen todellisuuteen? Muistakaa tosiaan pitää taukoja ja rauhoittua tässä vallitsevassa mediakulttuurissa, varsinkin jos ette ole edes syrjäytyneitä!

Omalta kohdaltani sanoisin, että laadukkaan sosiaalisen verkoston puuttuessa haen koko ajan merkitystä elämääni sosiaalisen median kautta eli kohdatkaamme aidosti ihmiset (IRL=oikeassa elämässä), sillä hetket menevät hukkaan, jos emme seurustele muuta kuin digivempaimien välityksellä. Kannattaa olla kiitollinen, jos on laadukkaita ja läheisiä sosiaalisia suhteita, koska niiden avulla jaksaa paljon paremmin kuin itsekseen oman some-todellisuutensa kanssa!

Odotammeko tosiaan jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme? Pelkkä itserakkaus ei mielestäni kanna mielenterveydellisesti eheään käyttäytymiseen, vaan tärkeää olisi että suomalaiset kohtaisivat toisiaan ennakkoluulottomasti ja avarakatseisesti, jotta me kaikki saisimme hyvän sosiaalisen lähisuhdeverkoston. Haluammeko nykyään tulla ainoastaan huomatuksi sosiaalisessa mediassa, mutta kaduilla kävellessämme tai muissa julkisissa paikoissa emme edes ole huomaavinamme muita ihmisiä. Saatamme jopa läheisenä pitämämme henkilön seurassa selata kännykän välityksellä sosiaalisen median syötteitä.

Älä mieti vaan sano positiivinen sana toiselle jopa vieraallekin henkilölle, vaikka pelkkä vieraan henkilön hymy voi joskus tuoda toiselle paljon toivoa. Onhan kommunikaatiosta merkittävä osa  nonverbaalista ja aikamme mediakulttuurissa voi yksittäinen hymyilevä huomionosoituskin nousta kohdehenkilölle todella merkittäväksi. Hymyillään kun hymyilyttää ja yritetään nostaa katsetta laajemmaksi, kun kuljemme muiden suomalaisten joukossa.

Olemme syrjäytyneinäkin tärkeä osa yhteiskuntaa, vaikka taival on raskasta yksin kulkea, mutta emme silti saa vetäytyä liikaa itseemme. Yritetään antaa omalla avoimuudellamme mahdollisuus olla muiden kohdattavana. Ja jos sosiaalinen avoimuus ei riitä, niin sitten emme voi muuta kuin nauttia itseksemme hyvistä hetkistä.

Emme silti saisi menettää toivoa löytää oikeanlaisia meitä omanlaisina suomalaisina aidosti arvostavia sosiaalisia suhteita! Nuorille sanoisin vielä, että elämä tuntuu laukkaavan ohi monella nuorella tälläkin aikakaudella, mutta tulet huomaamaan jonain päivänä, että odotuksesi ja toivosi paremmasta palkittiin ja löydät jotain mitä et ehkä osannut vielä tänään odottaa!

Muualla mediassa:

Tommy Hellsten puhuu asiaa Hesarin jutussa!

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005880623.html

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset