KimmoHoikkala Kirjoituksen sisältöarvo osoittaa kirjoittajan osaamisen tason.

Sosiaalinen media vääristää minuuttamme?

Mitä enemmän käyttää voimia vastustamiseen, sitä ilmeisempää on silloin myös välittävien tunteiden kasvaminen, jos henkilö on myötätuntoon kykenevä. Ihmisillä on ongelma tällä aikakaudella kohdata itsensä aidosti ja sosiaalinen media jopa haitannee tätä asetelmaa edelleen jonkin verran, vaikka some voisi myös mahdollistaa itsetutkiskelun jopa ennen some-aikakautta syntyneiden muistojen suhteen analyyttisemmin ja realistisemmin, mutta harva haluaa niin toimia.

Usein paisuttelemme omaa merkitystämme sosiaalisessa mediassa ja harvinaisuuksia ovat aidosti sydämelliset ja vaatimattomat ihmiset. Itsetutkiskelulla voi vetää itsensä huonoon mielenterveyteen, ellei muistot ole todellisia tai sitten yksinkertaisesti on valheessa elävä ja omaa arvoaan paisutteleva henkilö. Sosiaalinen media usein myös ruokkii sellaisia päättelyketjuita, jotka tuntuvat oman elämän kannalta suotuisilta tai jopa epärealistisen suotuisilta, koska ihminen on usein optimistinen ja siihen perustuu myös elämässä kantava voima. 

Depressiossa eli masennuksessa ihminen voi valikoida itselleen jopa epäsuotuisan mielikuvan sosiaalisen median käyttäjien joukossa, jolloin tuntee jatkuvia suhteettomia alemmuudentunteita ja virheitä itsessään. Masennusta korostavassa mediaympäristössä olisi tärkeää, että annamme ennen kaikkea myönteisen palautteen aina sosiaalisessa mediassa mielellään verbaalisesti ja ennen kaikkea aidosti, koska reaktiopainallukset eivät välttämättä ole niin kuvaavia ja niitä moni pitänee jopa kevytmielisenä tapana osoittaa myötätuntoa.

Totuus on itse asiassa hyvin helppo elämän perusta, mutta harva haluaa elää totuudessa ja se on ikävää, vaikka ajattelee optimistisen mielenvireen sisällyttävän ajatuksen elinvoimasta. Rakkautta ei tarvitse saarnata eikä mainostaa saati käyttää sitä brändäystarkoituksessa. Rakkaus on perustavaa laatua oleva osa ihmisyyttä jota ei voi syvimmässä tarkoituksessa opettaa vaan se pitää oivaltaa ihan itse ajan kanssa, jos haluaa täyttää itsensä rakkaudessa. Monelle elämä on jatkuvaa hyväksynnän hakemista sosiaalisessa mediassa ja silloin ihmisellä käsitys rakkaudesta on vähintään osittain vääristynyt. Kaikille ei todellakaan ole itsetarkoitus olla kanssaihmisille mahdollisimman vähän haitaksi, vaikka asiaa ajattelisi mielenterveydellisesti hyvinvoivien ihmisten joukossa.


Lopuksi



Jouluinen sanomani nuorisolle erään oululaisen neitokaisen inspiroimana!

Tunne ja hyväksy itsesi pienenä ihmisenä osana suurta joukkoa edelleen digitalisoituvassa maailmassa. Aseta silti etenkin nuorena itseäsi alttiiksi sekä sosiaalisessa mediassa että etenkin luonnollisissa sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa! Voit olla ylpeä itsestäsi, jos olet tuntenut, yrittänyt ja rakastanut. Sydämesi on ja olkoot aina kohdillaan ja se heijastaa rakkautta sinulle ja sinusta, eikä sitä voi olla huomaamatta. Jouluista mieltä vaan ja ota vastaan se mitä elämä tuo tullessaan, koska tunnet sydämesi olevan paikallaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Kun kohtaa somessa ihmisen, jonka on viimeksi tavannut livenä , joutuu usein Messengerissä kysymään : " oletko se todella sinä?"
Mitä kauemmin ja mitä intensiivisemmin joku somettaa, sitä tunneköyhemmäksi persoona muuttuu , vaikka tunteenpurkaukset saattavat täyttää hänen sivunsa postaukset ja hallita hänen kommenttejaan .

Ihminen jotenkin latistuu, vivahteet häviävät, hänestä tulee osa agendaa.

Kontaktihakuisuus korvautuu linnoittautumisella , josta käsin hyökkäillään.
Linnoitusmuurin takana itketään yhdessä itsesäälistä ja suunnitellaan kostoja .
Aloitetaan terrori ja sabotaasi muurin toisella puolella olevia vastaan.

Kymmenen vuoden aktiivinen fb- median pyörittäminen alkaa toistaa itseään ja pyörittäjä on muuttunut oman missionsa marionetiksi.
Mutta seurakunnalla ei ole kykyä, halua , motiivia eikä rohkeutta tämän näkemiseen.

Kehitys jatkuu isoissa someympyröissä kohti ihmisyyden nollatilaa ?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Kiitos kommentistasi Helena!

Pelkään itsekin, että ihminen menettää lopunkin luonnollisen sosiaalisen kanssakäyntikykynsä digitalisaation myötä. Ja ihmiset lokeroituvat somessa, vaikka se voisi olla erinomainen väline erilaisten ihmisjoukkojen välisen ymmärryksen lisääjänä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Olen huomannut itsessäni jotain samankaltaista tällä blogialustalla: jos vietän liikaa aikaa täällä, kirjoitusteni taso laskee, alan kommentoida tekstejä, jotka eivät oikeastaan ole kommentoimisen arvoisia ja kommentoin niitä kommenteilla, jotka eivät ole kirjoittamisen arvoisia ja turhautuneisuuden tunne sen kun vain kasvaa.

Niinpä silloin tällöin riistäydyn pois somesta omaan yksinäisyyteeni ainakin muutamaksi päiväksi -- niin pitkäksi aikaa, että alkaa taas tulla tuoreita ideoita mieleen. Sitten tulen kertomaan niistä muillekin. :)

Tuleekin muuten mieleeni Friedrich Nietzschen Näin Lausui Zarathustra -teoksessaan kirjoittama: "Ystävä on erakolle aina kolmas henkilö -- korkki, joka estää keskustelun vaipumisen syvyyksiin."

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Jonkinlainen paradoksi on siinä, että ihminen tarvitsee ehdottomasti tunneviestintää. Ei vain analyysejä ja argumentointia.
Monet varmasti hakeutuvat hetkittäin someen puhtaasti kontaktin , ihmisyhteyden vuoksi ,
ehkä tiedostamattaan, ja ovat silloin haavoittuvimmillaan.

Usein tämä verhotaan jonkinlaiseksi asiateemaksi mikä lisää haavoittumisriskiä
Kun törmääkin kylmään, pirulliseen ilkeilyyn ja julmuuteen , oma reaktio voi yllättää .

Toista kertaa ei tee samaa virhettä . Oma tunneviestintä muutetaan vastaamaan kovaa ilmapiiriä.
Kukaan ei saa tästä kuitenkaan mitään ; onnettomuus lisääntyy - ja ilkeily samassa suhteessa .

Ihmettelen ihmisiä, jotka voivat tyynesti käydä nukkumaan heitettyään julmia loukkauksia ja jopa uhkauksia toisen naamalle tai vietettyään kuusi tuntia piruilevassa , kylmässä sanasodassa.

Sama koskee tietenkin pinnallisuutta , saivartelua ja typeryyttä , jota pidetään normikeskusteluna.

Pinnallinen, typerä, lapsellinen , saivarteleva ja ilkeä,
ei ole sama kuin
Yksinkertainen, selkeä, vilpitön, perusteellinen ja terävä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset