Alkoholismi http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/144966/all Sat, 15 Sep 2018 12:07:00 +0300 fi Alkoholismi vie miehen kadulle! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261026-alkoholismi-vie-miehen-kadulle <p>Vaikeasti alkoholisoituneista - yleensä miehistä - hyvin harva kuntoutuu, vaikka kuntoutumista voitaisiin tehdä hieman enemmän mahdolliseksi oikeanlaisella sosiaalipolitiikalla.</p><p>Alkoholisoituneilta kansalaisilta usein puuttuu jopa toimeentulon varmuus ja kaikki vähät rahat menee heti kurkusta alas, kun rahaa jostain vähän tulee. Sosiaalisesti tarkkaan harkittu asumismuoto pitäisi olla jokaisen alkoholisoituneen kansalaisen oikeus. Edelleen vaikuttaa siltä, kun on henkilö on vajonnut kadulle dokaan tai juopotteleen, että toisten juoppojen seurassa kuntoutumisedellytykset ovat lähes olemattomia, ellei lopullista alkoholiperäistä kuolinsyytä sellaisena pidä.</p><p>Myös alkoholisoitumiseen johtaviin syy-yhteyksiin pitäisi puuttua lujemmalla sosiaalipoliittisella otteella. Helppo se on pitää kadulla juoppoporukkaa vastenmielisenä näkynä, vaikka hyvä puoli tässä ns. &#39;rantojen miesten&#39; näkyvyydestä kaupunkien keskustoissa voi olla se, että ongelmaa ei voida lakaista kovin helposti maton alle.</p><p>En usko, että virkamiehet edes sosiaalipuolella tai varsinkaan kuntapoliitikot omaavat riittävää asiantuntemusta usein kroonisesti alkoholisoituneiden miesten asiaa kohtaan! Tarvitaan pehmeitä yhteiskunnallisia keinoja eikä juoppojen nöyryyttämistä, vaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi kyetä tarjoamaan mahdollisuus kuntoutua vielä vaikeastakin päihdeongelmasta yhteiskunnallisen tuen välityksellä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaikeasti alkoholisoituneista - yleensä miehistä - hyvin harva kuntoutuu, vaikka kuntoutumista voitaisiin tehdä hieman enemmän mahdolliseksi oikeanlaisella sosiaalipolitiikalla.

Alkoholisoituneilta kansalaisilta usein puuttuu jopa toimeentulon varmuus ja kaikki vähät rahat menee heti kurkusta alas, kun rahaa jostain vähän tulee. Sosiaalisesti tarkkaan harkittu asumismuoto pitäisi olla jokaisen alkoholisoituneen kansalaisen oikeus. Edelleen vaikuttaa siltä, kun on henkilö on vajonnut kadulle dokaan tai juopotteleen, että toisten juoppojen seurassa kuntoutumisedellytykset ovat lähes olemattomia, ellei lopullista alkoholiperäistä kuolinsyytä sellaisena pidä.

Myös alkoholisoitumiseen johtaviin syy-yhteyksiin pitäisi puuttua lujemmalla sosiaalipoliittisella otteella. Helppo se on pitää kadulla juoppoporukkaa vastenmielisenä näkynä, vaikka hyvä puoli tässä ns. 'rantojen miesten' näkyvyydestä kaupunkien keskustoissa voi olla se, että ongelmaa ei voida lakaista kovin helposti maton alle.

En usko, että virkamiehet edes sosiaalipuolella tai varsinkaan kuntapoliitikot omaavat riittävää asiantuntemusta usein kroonisesti alkoholisoituneiden miesten asiaa kohtaan! Tarvitaan pehmeitä yhteiskunnallisia keinoja eikä juoppojen nöyryyttämistä, vaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi kyetä tarjoamaan mahdollisuus kuntoutua vielä vaikeastakin päihdeongelmasta yhteiskunnallisen tuen välityksellä.

]]>
78 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261026-alkoholismi-vie-miehen-kadulle#comments Alkoholismi Sosiaalipolitiikka Syrjäytyminen Sat, 15 Sep 2018 09:07:00 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261026-alkoholismi-vie-miehen-kadulle
Kuivahumala - kännikäytöstä vaikkei viina haise http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257806-kuivahumala-kannikaytosta-vaikkei-viina-haise <p>Kuivahumala</p><p>Kuultuani ensimmäisen kerran termin kuivahumala, tunnistin siitä itseni heti. Kuivahumala koskettaa jokaista alkoholistia, ja jokaista päihdeperhettä. Useimmiten kun tätä termiä vähän avataan alkoholistien läheisille, saa perhe suuremman ymmärryksen päihdesairaudesta.<br />Termillä kuivahumala tarkoitetaan tilaa, jossa päihderiippuvaisen käytös on ikään kuin päihtynyttä, vaikka viina ei hengityksessä haise. Kuiva ja humalainen. Käytös voi olla hyökkäävää, impulsiivista, ailahtelevaa, päihderiippuvainen saattaa haukkua ja syytellä muita asioista, jotka ovat aivan ilmeisesti oman toiminnan seurausta. Päihderiippuvainen on kireä kuin viulun kieli. Hän alitajuntaisesti syyttää juomattomuudestaan muita.<br />Tämä käytös on merkki pian alkavasta juomisesta, juomattoman kauden päätteeksi. Toki tunnen tapauksia jota ovat &rdquo;kuivistelleet&rdquo; todella pitkiä aikojakin, välillä vuosia, ehkä sana raivoraitis tulee juuri tästä. Pinna on yksinkertaisesti kireällä ja vanne kiristää päätä. Onneksi minulla ei, koska olen raitis.</p><p>Kuivahumalan mekanismi syntyy juomattomuuden kautta. Tässä yhteydessä haluan jo todeta, että raitis ei ole synonyymi juomattomuuden kanssa, ne ovat täysin eri asioita. Juomaton ihminen ei ole raitis. Kuivahumalainen on taas juomaton, ja hän on sitä AINA jotain muuta varten. Hänen riippuvuutensa on edennyt sille tasolle, ettei käyttö ole enää hallinnassa, ja tästä syystä hän on juomaton osoittaakseen hallinta. Takana on todennäköisesti joku katastrofi tai vähimmillään moka, jonka hän aktiivisesti yrittää peitota olemalla juomaton. Se ikään kuin nollaa tilanteen päihderiippuvaisen päässä.</p><p>Juomattoman jakson alkumetreillä voi moni asia tuntua perheessä palautuneen normaaliksi, lähtöruutuun. Tässä läheiset astuvat alkoholismin yleisimpään ansaan: He luulevat että ollaan palattu nollapisteeseen, alkoholisti on &rdquo;parantunut&rdquo;. Nyt kaikki on vihdoin hyvin. Sairauden luonteesta johtuen, näin ei kuitenkaan ole. Alkoholismi etenee ennustettavasti ja se on krooninen, eli parantumaton. Kun taas alkoholisti seuraavan kerran tarttuu pulloon, jatkaa hän siitä, mihin jäi edellisellä kerralla. Näitä lupauksia ja soutaa-huopaa episodeja saadaan todistaa alkoholistiperheissä parhaillaan vuosikymmenten ajan. Tämä edes-takas liike on taas yksi läheisten sairastumisen alkulähteistä. Luullaan ja halutaan uskoa parannukseen, ja taas kerran petytään. Silloin ei ole ymmärrystä sairaudesta päihderiippuvuus. Jos alkoholisti pystyisi kontrolloimaan juomistaan, hän tekisi sen.<br />Paluu normaaliin on mahdollista vain ja ainoastaan raitistumisen kautta, ja läheiset ihan oikeutetusti uskovat, että tällä kertaa Jeppe raitistui. Kunnes Jeppe taas alkoi juomaan. Juomisen syy on tietysti muissa.</p><p>Minulla on ollut lukuisia juomattomia aikakausia elämäni aikana. Olen ollut kova urheilemaan, tehnyt työuraa, lapsia, opiskellut, matkustellut paljon. Näitä hetkiä ei väritä viinahuurteinen elämä. Paitsi aina silloin kun se oli mahdollista. Minulla oli silloin vielä jonkinnäköinen hallinta päihteiden käytöstä. Juomattomilla jaksoilla annoin kuvan siitä, että nyt on kaikki taas hyvin, ja että hallinta päihteiden käyttöön on palautunut. Muistan tehneeni ensimmäisen kirjallisen raitistumislupaukseni jo 20 vuotta sitten, taisi olla jonkun mokan päätteeksi. Ihan normaaleilla saunakaljojen juonnilla ei sellaista lupausta tarvitse välttämättä morsiamelleen antaa. Tämän raitistumislupauksen jälkeen olen ollut vielä kolmesti naimisissa ennen kuin minut on saatu päihdehoitoon&hellip;</p><p>Juomattomilla jaksoilla saatoin olla erittäin poissaoleva ja ärtynyt. Viime viikonloppuna mökillä ollessani, teini-ikäinen poikani kertoi, ettei hän koskaan juovana aikanani halunnut kysyä minulta kuivahumalaisina hetkinä yhtään mitään. Hän tiesi etten kuuntele, korkeintaan kuulen, ja jos hän jotain pyytää, olisin ollut vähintäänkin ärsyyntynyt. Olin kyseenalaistanut tehokkaasti hänen tarpeensa, ja olin muutenkin poissaoleva. Alle 10 -vuotias on siis alkanut välttelemään kommunikointia isän kanssa, alkanut omaksua itselleen toimintamalleja jo nuorella iällä. Hän kertoi myös, ettei koskaan halunnut tuoda ketään kotiin meille, ja pysytteli mahdollisimman paljon poissa kotona, koska siellä oli ahdistavaa ja hän häpesi. Itse pidin itseäni sankari-isänä joka on kaikissa pojan harrastuksissa vahvasti läsnä. Olin tietysti sitä, mutta kotiin hän ei kehdanut kavereita tuoda. Leikkini pienempien lasten kanssa taas saattoivat olla sellaisia, että makaan sohvalla ja liikuttelen leikkiautoa poissaolevasti jossain leikkiparkkihallissa. Motivaationi ja läsnäoloni oli lähes negatiivinen, en vain jaksanut innostua. Vaimoni kyseli välillä että olenko masentunut. Jokainen alkoholisti on. Ja totta kai pienikin lapsi aistii sen, jos ei ole läsnä. Isiä ei todellakaan kiinnostanut. Iltasadun luku oli ehkä yksi ahdistavimmista hetkistä itselleni: Pitääkö perkele lukea niin paljon, koska sitten kun satu loppuu, voin livahtaa viemään roskat. Tai avantoon. Tai mennä kauppaan. Eli ryyppäämään. Lasten kasvaessa ei voinut edes huijata ja hypätä sivujen yli huomaamatta &ndash; juominen viivästyi, ja se hermostutti. Olin kuivahumalainen, koska lapset olivat tulleet minun ja pullon väliin.</p><p>Vaimoni kohdalla kuivahumala taas esiintyi todellisena ärsyyntymisenä. Hän oli juomattomuuteni syy, eli hän sai myös ottaa vastaan likapyykin joka juomattomuudestani aiheutui. Kuvaavaa oli meillä, kuten lähestulkoon kaikissa perheissä, jossa päihderiippuvuus on edennyt pidemmälle, että puoliso tai lapset tietävät jo pari päivää etukäteen koska seuraava retkahdus tapahtuu. Niinä kertoina kun mieleni oli taas alkanut suunnittelemaan juomista, ja puolisoni erehtyi tulemaan pullon ja juopon väliin jollain typerällä, idioottimaisella ja harkitsemattomalla ehdotuksella, tiesi hän tavastani toimia, että kohta lähtee äijä ryyppäämään. Joskus hän jopa kysyi minulta että tekeeko Christer viinaa mieli, kun olin kuivistellut useamman päivän, ja silloin minä tietysti räjähdin. Vittu tekeekö viinaa mieli. EI TEHNYT MUTTA NYT TEKEE KUN ET MUUTA TEE KUN ARVOSTELET, NALKUTAT JA KYSEENALAISTAT ETTÄ PYSTYNKÖ OLEMAAN JUOMATTA! KUSIPÄÄ!<br />Naks ja vintille hakemaan viinapullo jonka olin sinne jemmannut pari päivää aikaisemmin&hellip;</p><p>Olen erittäin kiitollinen siitä, että raitistuttuani oikean ja toimivan hoitomuodon avulla, uskaltaa vanhin lapseni olla nykyään täysin itsensä. Juomiseni kosketti nimittäin eniten häntä. Hän puhuu avoimesti asioistaan, vitsailee, naljailee, kuuntelee. Hän uskaltaa olla oma itsensä. Pelleilevä teini, joka kyseenalaistaa dinosauruksien aikakaudelta olevan isä-jäänteen, vitsailee, on avoin ja rehellinen. Olemme puhuneet paljon malleista jotka hän omaksui vanhimpana lapsena juovana aikanani (sankarilapsi joka hakee huomiota yrittämällä ja puurtamalla), ja miten niistä ollaan avoimuudella harjoiteltu eroon. Ei ole pakko pärjätä tai näyttää mitään saadakseen huomiota. Nykyään se, että uskonnosta tai kotitaloudesta ei tule huippuarvosanoja ei aiheuta enää ahdistusta tai kyyneleitä. Faijalla ne oli kuitenkin huonommat&nbsp;<img alt="" height="16" src="https://static.xx.fbcdn.net/images/emoji.php/v9/f57/1/16/1f609.png" width="16" />;)</p> Kuivahumala

Kuultuani ensimmäisen kerran termin kuivahumala, tunnistin siitä itseni heti. Kuivahumala koskettaa jokaista alkoholistia, ja jokaista päihdeperhettä. Useimmiten kun tätä termiä vähän avataan alkoholistien läheisille, saa perhe suuremman ymmärryksen päihdesairaudesta.
Termillä kuivahumala tarkoitetaan tilaa, jossa päihderiippuvaisen käytös on ikään kuin päihtynyttä, vaikka viina ei hengityksessä haise. Kuiva ja humalainen. Käytös voi olla hyökkäävää, impulsiivista, ailahtelevaa, päihderiippuvainen saattaa haukkua ja syytellä muita asioista, jotka ovat aivan ilmeisesti oman toiminnan seurausta. Päihderiippuvainen on kireä kuin viulun kieli. Hän alitajuntaisesti syyttää juomattomuudestaan muita.
Tämä käytös on merkki pian alkavasta juomisesta, juomattoman kauden päätteeksi. Toki tunnen tapauksia jota ovat ”kuivistelleet” todella pitkiä aikojakin, välillä vuosia, ehkä sana raivoraitis tulee juuri tästä. Pinna on yksinkertaisesti kireällä ja vanne kiristää päätä. Onneksi minulla ei, koska olen raitis.

Kuivahumalan mekanismi syntyy juomattomuuden kautta. Tässä yhteydessä haluan jo todeta, että raitis ei ole synonyymi juomattomuuden kanssa, ne ovat täysin eri asioita. Juomaton ihminen ei ole raitis. Kuivahumalainen on taas juomaton, ja hän on sitä AINA jotain muuta varten. Hänen riippuvuutensa on edennyt sille tasolle, ettei käyttö ole enää hallinnassa, ja tästä syystä hän on juomaton osoittaakseen hallinta. Takana on todennäköisesti joku katastrofi tai vähimmillään moka, jonka hän aktiivisesti yrittää peitota olemalla juomaton. Se ikään kuin nollaa tilanteen päihderiippuvaisen päässä.

Juomattoman jakson alkumetreillä voi moni asia tuntua perheessä palautuneen normaaliksi, lähtöruutuun. Tässä läheiset astuvat alkoholismin yleisimpään ansaan: He luulevat että ollaan palattu nollapisteeseen, alkoholisti on ”parantunut”. Nyt kaikki on vihdoin hyvin. Sairauden luonteesta johtuen, näin ei kuitenkaan ole. Alkoholismi etenee ennustettavasti ja se on krooninen, eli parantumaton. Kun taas alkoholisti seuraavan kerran tarttuu pulloon, jatkaa hän siitä, mihin jäi edellisellä kerralla. Näitä lupauksia ja soutaa-huopaa episodeja saadaan todistaa alkoholistiperheissä parhaillaan vuosikymmenten ajan. Tämä edes-takas liike on taas yksi läheisten sairastumisen alkulähteistä. Luullaan ja halutaan uskoa parannukseen, ja taas kerran petytään. Silloin ei ole ymmärrystä sairaudesta päihderiippuvuus. Jos alkoholisti pystyisi kontrolloimaan juomistaan, hän tekisi sen.
Paluu normaaliin on mahdollista vain ja ainoastaan raitistumisen kautta, ja läheiset ihan oikeutetusti uskovat, että tällä kertaa Jeppe raitistui. Kunnes Jeppe taas alkoi juomaan. Juomisen syy on tietysti muissa.

Minulla on ollut lukuisia juomattomia aikakausia elämäni aikana. Olen ollut kova urheilemaan, tehnyt työuraa, lapsia, opiskellut, matkustellut paljon. Näitä hetkiä ei väritä viinahuurteinen elämä. Paitsi aina silloin kun se oli mahdollista. Minulla oli silloin vielä jonkinnäköinen hallinta päihteiden käytöstä. Juomattomilla jaksoilla annoin kuvan siitä, että nyt on kaikki taas hyvin, ja että hallinta päihteiden käyttöön on palautunut. Muistan tehneeni ensimmäisen kirjallisen raitistumislupaukseni jo 20 vuotta sitten, taisi olla jonkun mokan päätteeksi. Ihan normaaleilla saunakaljojen juonnilla ei sellaista lupausta tarvitse välttämättä morsiamelleen antaa. Tämän raitistumislupauksen jälkeen olen ollut vielä kolmesti naimisissa ennen kuin minut on saatu päihdehoitoon…

Juomattomilla jaksoilla saatoin olla erittäin poissaoleva ja ärtynyt. Viime viikonloppuna mökillä ollessani, teini-ikäinen poikani kertoi, ettei hän koskaan juovana aikanani halunnut kysyä minulta kuivahumalaisina hetkinä yhtään mitään. Hän tiesi etten kuuntele, korkeintaan kuulen, ja jos hän jotain pyytää, olisin ollut vähintäänkin ärsyyntynyt. Olin kyseenalaistanut tehokkaasti hänen tarpeensa, ja olin muutenkin poissaoleva. Alle 10 -vuotias on siis alkanut välttelemään kommunikointia isän kanssa, alkanut omaksua itselleen toimintamalleja jo nuorella iällä. Hän kertoi myös, ettei koskaan halunnut tuoda ketään kotiin meille, ja pysytteli mahdollisimman paljon poissa kotona, koska siellä oli ahdistavaa ja hän häpesi. Itse pidin itseäni sankari-isänä joka on kaikissa pojan harrastuksissa vahvasti läsnä. Olin tietysti sitä, mutta kotiin hän ei kehdanut kavereita tuoda. Leikkini pienempien lasten kanssa taas saattoivat olla sellaisia, että makaan sohvalla ja liikuttelen leikkiautoa poissaolevasti jossain leikkiparkkihallissa. Motivaationi ja läsnäoloni oli lähes negatiivinen, en vain jaksanut innostua. Vaimoni kyseli välillä että olenko masentunut. Jokainen alkoholisti on. Ja totta kai pienikin lapsi aistii sen, jos ei ole läsnä. Isiä ei todellakaan kiinnostanut. Iltasadun luku oli ehkä yksi ahdistavimmista hetkistä itselleni: Pitääkö perkele lukea niin paljon, koska sitten kun satu loppuu, voin livahtaa viemään roskat. Tai avantoon. Tai mennä kauppaan. Eli ryyppäämään. Lasten kasvaessa ei voinut edes huijata ja hypätä sivujen yli huomaamatta – juominen viivästyi, ja se hermostutti. Olin kuivahumalainen, koska lapset olivat tulleet minun ja pullon väliin.

Vaimoni kohdalla kuivahumala taas esiintyi todellisena ärsyyntymisenä. Hän oli juomattomuuteni syy, eli hän sai myös ottaa vastaan likapyykin joka juomattomuudestani aiheutui. Kuvaavaa oli meillä, kuten lähestulkoon kaikissa perheissä, jossa päihderiippuvuus on edennyt pidemmälle, että puoliso tai lapset tietävät jo pari päivää etukäteen koska seuraava retkahdus tapahtuu. Niinä kertoina kun mieleni oli taas alkanut suunnittelemaan juomista, ja puolisoni erehtyi tulemaan pullon ja juopon väliin jollain typerällä, idioottimaisella ja harkitsemattomalla ehdotuksella, tiesi hän tavastani toimia, että kohta lähtee äijä ryyppäämään. Joskus hän jopa kysyi minulta että tekeeko Christer viinaa mieli, kun olin kuivistellut useamman päivän, ja silloin minä tietysti räjähdin. Vittu tekeekö viinaa mieli. EI TEHNYT MUTTA NYT TEKEE KUN ET MUUTA TEE KUN ARVOSTELET, NALKUTAT JA KYSEENALAISTAT ETTÄ PYSTYNKÖ OLEMAAN JUOMATTA! KUSIPÄÄ!
Naks ja vintille hakemaan viinapullo jonka olin sinne jemmannut pari päivää aikaisemmin…

Olen erittäin kiitollinen siitä, että raitistuttuani oikean ja toimivan hoitomuodon avulla, uskaltaa vanhin lapseni olla nykyään täysin itsensä. Juomiseni kosketti nimittäin eniten häntä. Hän puhuu avoimesti asioistaan, vitsailee, naljailee, kuuntelee. Hän uskaltaa olla oma itsensä. Pelleilevä teini, joka kyseenalaistaa dinosauruksien aikakaudelta olevan isä-jäänteen, vitsailee, on avoin ja rehellinen. Olemme puhuneet paljon malleista jotka hän omaksui vanhimpana lapsena juovana aikanani (sankarilapsi joka hakee huomiota yrittämällä ja puurtamalla), ja miten niistä ollaan avoimuudella harjoiteltu eroon. Ei ole pakko pärjätä tai näyttää mitään saadakseen huomiota. Nykyään se, että uskonnosta tai kotitaloudesta ei tule huippuarvosanoja ei aiheuta enää ahdistusta tai kyyneleitä. Faijalla ne oli kuitenkin huonommat ;)

]]>
12 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257806-kuivahumala-kannikaytosta-vaikkei-viina-haise#comments Kotimaa Alkoholi Alkoholismi Tue, 03 Jul 2018 16:10:50 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257806-kuivahumala-kannikaytosta-vaikkei-viina-haise
Juhannus – mikä ihana tekosyy! http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy <p>Juhannus - Mikä ihana tekosyy.</p><p>Juhannuksesta alkaa lomakausi, joka alkoholistiperheissä käynnistetään useimmiten oikein ekstra &rdquo;ryypyn&rdquo; kera. Pitäähän &quot;juhlakoneisto&quot; saada vahvasti käyntiin!</p><p>Juhannuksena ikään kuin saa ja pitää olla aivan kanttuvei. Se on maan tapa. Itse olin juovaan aikaan yleensä juhlapyhinä juomatta, mutta keskikesän juhlaa omalla kohdallani vietettiin aina useamman päivän &ndash; yhteen soittoon. Kuivahumalaa oli jatkunut jo koko alkuviikon, ehkä jopa kuukauden. Olin useasti kerännyt vielä irtopisteitä osallistuen aktiivisesti lasten harrastuksiin koulujen päätyttyä....mutta kun koitti juhannus, niin silloin minäkin oikeutin itselleni vähän rentoutusta rankan kevään jälkeen. Olinhan hyvä ja osallistuva isä, ja vetosin kovin alkoholistiperheeseen tuttuun itsepetokseen: Toinhan minä myös pääosin perheen elannon.&nbsp;<br />Alkoholismin ansioista ja kuivahumalaisuuden ansiosta, olin muokannut itselleni ajattelumallin, jossa Juhannuksen aatonaattona ajelin mökille, ja kun matkaa mökille oli enää &rdquo;yhden oluellisen&rdquo; verran jäljellä, saa sen oluen avata ajaessa. Kaikki muut autossa olijat oppivat vuosien saatossa kavahtamaan tuota ensimmäistä sihahdusta, ja jotain intellektuellia lausumaani, että ensimmäinen menee ikenille tms. Juova juhannus alkoi silloin. Juominen oli kuitenkin alkanut jo viikkoja aikaisemmin.</p><p>Vuosien saatossa mökille menemiset alkoivat yhä useammin olemaan yhden miehen keikkoja. Ja kun kerran bissen pystyi juomaan mökkitien loppumetreillä, niin samapahan tuo on jos se on olut tai viinapullo. Alkoholiahan kummassakin, eikä siitä yhdestä kaljasta tahdo oikein saada mitään tunnetta kuin ärtymystä. Tässä yksi oiva esimerkki itsensä kusettamisesta ja alkoholismisairauden etenemisestä. Toleranssi ja itsepetos kasvaa käsi kädessä. Ainoa joka ei kasva on ympärillä pysyvien ihmisten määrä.<br />Kun mökille pääsi perille saattoi usein käydä niin, että sain tavarat kannettua autosta talolle vasta tunteja myöhemmin. Oli niin hiivatun tärkeä katsoa ympäri tiluksia, mitä tuhoja toissaviikkoinen myrsky oli tehnyt taimikolle, tai olisiko joku käynyt luvatta venevajassa. Tosiasiallisesti kävin juomassa salaa, ja piilottamassa viinapulloja strategisiin paikkoihin. Samalla kävin juomassa siitä yhdestä avatusta tölkistä, jonka olin jättänyt hyvin kaikkien näkyville; teatraalisesti hieman hörppimässä. Hajuviina. Selitti viinan hajun suussani. Varmasti on elämänkumppani jossain vaiheessa ymmärtänyt kahdeksannen venevajatarkistuskeikan jälkeen, kun ukko on aivan naula päässä, että mistä on kyse. Alkoholisti kuitenkin luulee, ettei kukaan huomaa.&nbsp;</p><p>Yhtenä juhannuksena olimme kyläilemässä silloisen tyttöystäväni vanhempien mökillä. Kovasti ihmettelivät miten aloin illallisella sammaltamaan yhden viinilasin ja yhden snapsin jälkeen. Nämä nautimme ulkosalla sillin ja uusien perunoiden kanssa. Olin tullut aivan selvin päin mökille ja ruokapöytään. Kuivahumalani oli tosin aivan karmea.&nbsp;<br />Se mitä läsnäolijat eivät tienneet, että kaksi lyhyttä pyrähdystä autoni takaluukulla talon toisella puolella, eivät olleetkaan tarkoituksella unohdettujen röökien tai kännykän hakumatkoja, vaan kossuntyhjennyskeikkoja. Kummallakin kerralla tempaisin kossun naamariin. Ne voi juoda ykkösellä. Humala tulee tosin ikävän kertaheitolla, ei oikein pääse nauttimaan nousarista. Syy tähän kiiruhtamiseen oli tietysti se, että kun ne tolvanat eivät muuta tehneetkäin kuin joivat liian hitaasti. Alkoholistilla viinan himo lisääntyy sairauden edetessä, silloin sitä viinaa on saatava. Ensimmäisen ryypyn jälkeen se on menoa. Aina. Iänkaikkisesti. Ja olihan sitä paitsi juhannusaatto, aamen!<br />Naurattaa vielä tänä päivänä se keskustelu ruokapöydässä siitä, kuinka minulla on ollut stressaavaa töissä (en ollut edes töissä), ja kuinka kaksikielisenä viinilasin jälkeen toinen kotimainen jää kuitenkin vähän heikommaksi - se on ihan yleistä.</p><p>Mitä sitten tapahtuu kun alkoholistiperhe toipuu?</p><p>Voin tehdä seuraavanlaisen reissun, ilman että kukaan on huolissaan. Olen matkalla vanhimman lapeni ja bonuslapsen kanssa Venäjälle autolla katsomaan jalkapallon mm ottelua. Matsi pelataan juhannusaattona. Laivalla Tallinnaan ja 10h ajomatka Kalingradiin. Juovana aikana olisi ollut lähes varmaa, että laivalla naksuu jo niin pahasti (kuivahumala), että olisin suorittanut oman ajo-osuuteni raivoavalla tarmolla, ja ollut erittäin hermostunut. Takapenkki olisi hikoillut ja ollut helpottunut kun olisimme perillä. Perille tullessa olisi sihahtanut tuontipullo auki, kuuluuhan Venäjällä juoda vodkaa. Se olisi saattanut tapahtua jo hotellin parkkipaikalla, &rdquo;mökkitiellä&rdquo;. Se on Venäjällä maan tapa. Olisin ajatellut että ei tästä mitään haittaa ole lapsille, pari rentouttavaa jos tässä nyt ottaa. Kuitenkin lapsien päässä olisi ollut pelko siitä, päästäänkö me edes kotiin täältä, ja kuinka pitkä on putki tällä kertaa. Oma poikani olisi hävennyt isäänsä silmät päästä. Vanhempiaan kun ei voi valita.<br />Matsissa olisin ollut varmasti päissäni. Tulosta olisin saanut etsiä netistä seuraavana päivänä. Se että matkalla olisi lapsia mukana, ei olisi ollut mikään hidaste. Alkoholismin edetessä ei edes omien lapsien hyvinvointi mene päihteen saannin edelle. Se ei ole tahtoasia, vaan ihan neurokemiallista. Päihteen tarpeen säätelyä voi kontrolloida tasan yhtä paljon kuin diabeetikko voi kontrolloida insuliinintuotantoaan. Vain hengitys menee päihteen saannin edelle.<br />Onneksi olen saanut raitistua ymmärtääkseni kiitollisuuden siitäkin, että saan nauttia juhannuksesta päihteettä. Minun ei tarvitse juoda. Saan seurata lajia josta pidän rakkaiden ihmisten kanssa.<br />Kotimatkalla poikkeamme Riikaan yhdeksi yöksi. Tähän kohtaan minun on lisättävä pieni insertti edeltävästä Riikan matkasta, jonka tein vuosia sitten vanhimman poikani kanssa. Hän oli silloin reilusti alle 10v silloin. Puhuimme tänään tuosta matkasta. Olemme keskustelleet monista juovan ajan tapahtumista, mutta aina silloin tällöin muistuu uusia mieleen. Tästä matkasta nimittäin minulla ei ole mitään havaintoa sen osalta, miten olemme päässseet Riikaan. Sen jälkeen kun lähdemme kotioveltamme liikkeelle taksilla, on muisti ihan blanco, ja muistini palaa reilua vuorokautta myöhemmin Riigassa hotellihuoneessa, iskiaksen takia lähes liikuntakyvyttömänä. Selkä oli jo pirun kipeä ennen matkaan lähtöä, eikä edes edeltävän yön dokaaminen vienyt kipua pois. Ei edes levyllinen vahvoja kipulääkkeitä jotka huuhtaisin alas viinapullolla aamulla. Totesin vielä puolisolleni, että ainoa tapa lähteä matkaan, joka oli jo maksettu, oli turruttaa kipusensorit. Tänään siis kysyin pojaltani miten me oikein pääsimme sinne hotellille ja miten meni lento, muistaako hän. Ja ymmärsikö hän että olin päissäni. Matka oli mennyt oikein hyvin ja kyllä hän tiesi että olen tosi kännissä, vaikkakin pystyin operoimaan jokseenkin järkevästi. Hän oli jo tottunut siihen.<br />Syy miksi halusin puhua Riikan matkastamme oli se, että halusin kysyä tuleeko hänelle tunteita tai pelkotiloja siitä, että matkustamme tällä reissulla samaan kaupunkiin.<br />None whatsoever -oli vastaus. Hänen toipumisensa on edennyt tosi pitkälle.<br />Myöskään vaimoni ei huolehdi siitä, retkahdanko ryyppäämään matkalla. Hänellä ei ole siitä pelkoa. Raitis ihminen ei retkahda, vaan hoitaa itseään jatkuvasti. Myös vaimoni on hoitanut itseään ja toipunut, ymmärtääkseen ettei hän voi millään lailla vaikuttaa juomiseeni tai juomattomuuteeni. Raitis ymmärtää sairautensa, ja kuinka sitä tulee hoitaa.<br />Olen siis erittäin kiitollinen siitä, että juhannus ei ole meidän perheessä sellainen jota tarvitsisi pelätä, vaan juhla, jota minun ei tarvitse juhlia alkoholilla. Muut pitäköön sen aineen kanssa hauskaa, minulle se ei vain sovi.<br />Elämästä ei suinkaan ole viinan jäämisen myötä kadonnut ilo. Päinvastoin, nyt se vasta on palaamassa ❤️</p><p>Hyvää Juhannuksen odotusta,&nbsp;</p><p>Christer, raitis alkoholisti</p> Juhannus - Mikä ihana tekosyy.

Juhannuksesta alkaa lomakausi, joka alkoholistiperheissä käynnistetään useimmiten oikein ekstra ”ryypyn” kera. Pitäähän "juhlakoneisto" saada vahvasti käyntiin!

Juhannuksena ikään kuin saa ja pitää olla aivan kanttuvei. Se on maan tapa. Itse olin juovaan aikaan yleensä juhlapyhinä juomatta, mutta keskikesän juhlaa omalla kohdallani vietettiin aina useamman päivän – yhteen soittoon. Kuivahumalaa oli jatkunut jo koko alkuviikon, ehkä jopa kuukauden. Olin useasti kerännyt vielä irtopisteitä osallistuen aktiivisesti lasten harrastuksiin koulujen päätyttyä....mutta kun koitti juhannus, niin silloin minäkin oikeutin itselleni vähän rentoutusta rankan kevään jälkeen. Olinhan hyvä ja osallistuva isä, ja vetosin kovin alkoholistiperheeseen tuttuun itsepetokseen: Toinhan minä myös pääosin perheen elannon. 
Alkoholismin ansioista ja kuivahumalaisuuden ansiosta, olin muokannut itselleni ajattelumallin, jossa Juhannuksen aatonaattona ajelin mökille, ja kun matkaa mökille oli enää ”yhden oluellisen” verran jäljellä, saa sen oluen avata ajaessa. Kaikki muut autossa olijat oppivat vuosien saatossa kavahtamaan tuota ensimmäistä sihahdusta, ja jotain intellektuellia lausumaani, että ensimmäinen menee ikenille tms. Juova juhannus alkoi silloin. Juominen oli kuitenkin alkanut jo viikkoja aikaisemmin.

Vuosien saatossa mökille menemiset alkoivat yhä useammin olemaan yhden miehen keikkoja. Ja kun kerran bissen pystyi juomaan mökkitien loppumetreillä, niin samapahan tuo on jos se on olut tai viinapullo. Alkoholiahan kummassakin, eikä siitä yhdestä kaljasta tahdo oikein saada mitään tunnetta kuin ärtymystä. Tässä yksi oiva esimerkki itsensä kusettamisesta ja alkoholismisairauden etenemisestä. Toleranssi ja itsepetos kasvaa käsi kädessä. Ainoa joka ei kasva on ympärillä pysyvien ihmisten määrä.
Kun mökille pääsi perille saattoi usein käydä niin, että sain tavarat kannettua autosta talolle vasta tunteja myöhemmin. Oli niin hiivatun tärkeä katsoa ympäri tiluksia, mitä tuhoja toissaviikkoinen myrsky oli tehnyt taimikolle, tai olisiko joku käynyt luvatta venevajassa. Tosiasiallisesti kävin juomassa salaa, ja piilottamassa viinapulloja strategisiin paikkoihin. Samalla kävin juomassa siitä yhdestä avatusta tölkistä, jonka olin jättänyt hyvin kaikkien näkyville; teatraalisesti hieman hörppimässä. Hajuviina. Selitti viinan hajun suussani. Varmasti on elämänkumppani jossain vaiheessa ymmärtänyt kahdeksannen venevajatarkistuskeikan jälkeen, kun ukko on aivan naula päässä, että mistä on kyse. Alkoholisti kuitenkin luulee, ettei kukaan huomaa. 

Yhtenä juhannuksena olimme kyläilemässä silloisen tyttöystäväni vanhempien mökillä. Kovasti ihmettelivät miten aloin illallisella sammaltamaan yhden viinilasin ja yhden snapsin jälkeen. Nämä nautimme ulkosalla sillin ja uusien perunoiden kanssa. Olin tullut aivan selvin päin mökille ja ruokapöytään. Kuivahumalani oli tosin aivan karmea. 
Se mitä läsnäolijat eivät tienneet, että kaksi lyhyttä pyrähdystä autoni takaluukulla talon toisella puolella, eivät olleetkaan tarkoituksella unohdettujen röökien tai kännykän hakumatkoja, vaan kossuntyhjennyskeikkoja. Kummallakin kerralla tempaisin kossun naamariin. Ne voi juoda ykkösellä. Humala tulee tosin ikävän kertaheitolla, ei oikein pääse nauttimaan nousarista. Syy tähän kiiruhtamiseen oli tietysti se, että kun ne tolvanat eivät muuta tehneetkäin kuin joivat liian hitaasti. Alkoholistilla viinan himo lisääntyy sairauden edetessä, silloin sitä viinaa on saatava. Ensimmäisen ryypyn jälkeen se on menoa. Aina. Iänkaikkisesti. Ja olihan sitä paitsi juhannusaatto, aamen!
Naurattaa vielä tänä päivänä se keskustelu ruokapöydässä siitä, kuinka minulla on ollut stressaavaa töissä (en ollut edes töissä), ja kuinka kaksikielisenä viinilasin jälkeen toinen kotimainen jää kuitenkin vähän heikommaksi - se on ihan yleistä.

Mitä sitten tapahtuu kun alkoholistiperhe toipuu?

Voin tehdä seuraavanlaisen reissun, ilman että kukaan on huolissaan. Olen matkalla vanhimman lapeni ja bonuslapsen kanssa Venäjälle autolla katsomaan jalkapallon mm ottelua. Matsi pelataan juhannusaattona. Laivalla Tallinnaan ja 10h ajomatka Kalingradiin. Juovana aikana olisi ollut lähes varmaa, että laivalla naksuu jo niin pahasti (kuivahumala), että olisin suorittanut oman ajo-osuuteni raivoavalla tarmolla, ja ollut erittäin hermostunut. Takapenkki olisi hikoillut ja ollut helpottunut kun olisimme perillä. Perille tullessa olisi sihahtanut tuontipullo auki, kuuluuhan Venäjällä juoda vodkaa. Se olisi saattanut tapahtua jo hotellin parkkipaikalla, ”mökkitiellä”. Se on Venäjällä maan tapa. Olisin ajatellut että ei tästä mitään haittaa ole lapsille, pari rentouttavaa jos tässä nyt ottaa. Kuitenkin lapsien päässä olisi ollut pelko siitä, päästäänkö me edes kotiin täältä, ja kuinka pitkä on putki tällä kertaa. Oma poikani olisi hävennyt isäänsä silmät päästä. Vanhempiaan kun ei voi valita.
Matsissa olisin ollut varmasti päissäni. Tulosta olisin saanut etsiä netistä seuraavana päivänä. Se että matkalla olisi lapsia mukana, ei olisi ollut mikään hidaste. Alkoholismin edetessä ei edes omien lapsien hyvinvointi mene päihteen saannin edelle. Se ei ole tahtoasia, vaan ihan neurokemiallista. Päihteen tarpeen säätelyä voi kontrolloida tasan yhtä paljon kuin diabeetikko voi kontrolloida insuliinintuotantoaan. Vain hengitys menee päihteen saannin edelle.
Onneksi olen saanut raitistua ymmärtääkseni kiitollisuuden siitäkin, että saan nauttia juhannuksesta päihteettä. Minun ei tarvitse juoda. Saan seurata lajia josta pidän rakkaiden ihmisten kanssa.
Kotimatkalla poikkeamme Riikaan yhdeksi yöksi. Tähän kohtaan minun on lisättävä pieni insertti edeltävästä Riikan matkasta, jonka tein vuosia sitten vanhimman poikani kanssa. Hän oli silloin reilusti alle 10v silloin. Puhuimme tänään tuosta matkasta. Olemme keskustelleet monista juovan ajan tapahtumista, mutta aina silloin tällöin muistuu uusia mieleen. Tästä matkasta nimittäin minulla ei ole mitään havaintoa sen osalta, miten olemme päässseet Riikaan. Sen jälkeen kun lähdemme kotioveltamme liikkeelle taksilla, on muisti ihan blanco, ja muistini palaa reilua vuorokautta myöhemmin Riigassa hotellihuoneessa, iskiaksen takia lähes liikuntakyvyttömänä. Selkä oli jo pirun kipeä ennen matkaan lähtöä, eikä edes edeltävän yön dokaaminen vienyt kipua pois. Ei edes levyllinen vahvoja kipulääkkeitä jotka huuhtaisin alas viinapullolla aamulla. Totesin vielä puolisolleni, että ainoa tapa lähteä matkaan, joka oli jo maksettu, oli turruttaa kipusensorit. Tänään siis kysyin pojaltani miten me oikein pääsimme sinne hotellille ja miten meni lento, muistaako hän. Ja ymmärsikö hän että olin päissäni. Matka oli mennyt oikein hyvin ja kyllä hän tiesi että olen tosi kännissä, vaikkakin pystyin operoimaan jokseenkin järkevästi. Hän oli jo tottunut siihen.
Syy miksi halusin puhua Riikan matkastamme oli se, että halusin kysyä tuleeko hänelle tunteita tai pelkotiloja siitä, että matkustamme tällä reissulla samaan kaupunkiin.
None whatsoever -oli vastaus. Hänen toipumisensa on edennyt tosi pitkälle.
Myöskään vaimoni ei huolehdi siitä, retkahdanko ryyppäämään matkalla. Hänellä ei ole siitä pelkoa. Raitis ihminen ei retkahda, vaan hoitaa itseään jatkuvasti. Myös vaimoni on hoitanut itseään ja toipunut, ymmärtääkseen ettei hän voi millään lailla vaikuttaa juomiseeni tai juomattomuuteeni. Raitis ymmärtää sairautensa, ja kuinka sitä tulee hoitaa.
Olen siis erittäin kiitollinen siitä, että juhannus ei ole meidän perheessä sellainen jota tarvitsisi pelätä, vaan juhla, jota minun ei tarvitse juhlia alkoholilla. Muut pitäköön sen aineen kanssa hauskaa, minulle se ei vain sovi.
Elämästä ei suinkaan ole viinan jäämisen myötä kadonnut ilo. Päinvastoin, nyt se vasta on palaamassa ❤️

Hyvää Juhannuksen odotusta, 

Christer, raitis alkoholisti

]]>
4 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy#comments Kotimaa Alkoholismi Juhannus Päihderiippuvuus Wed, 20 Jun 2018 13:17:25 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257207-juhannus-mika-ihana-tekosyy
Teuvo Hakkaraisen, alkoholismisairauden klassiset tanssiaskeleet http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254849-teuvo-hakkaraisen-alkoholismisairauden-klassiset-tanssiaskeleet <p>Raitis alkoholisti Christer, terve. Kommentoin alla uusinta Teuvo Hakkaraisen Iltalehden haastattelua päihderiippuvaisen näkökulmasta. Uutinen myös linkkinä. Saa jakaa tietoisuuden ja ymmärtämisen lisäämiseksi.<br />___________</p><p>Pitkältä sairauslomalta eduskuntaan palannut Teuvo Hakkarainen: &quot;Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista&quot;</p><p>CS: Hyvin tyypillinen tapa yrityksissä ja yhteisöissä hoitaa alkoholismia on, että päihderiippuvainen määrätään sairaslomalle ja lykätään purkki rauhoittavia kylkijäisiksi. Yksilö jää täysin tyhjän päälle ja se pieninkin jarru tai hidaste juomiselle poistuu. Potkut tai sairasloma on yleensä hetki jolloin alkaa päihderiippuvaisen loppuluisu. Joskus se laukaisee myös sekakäytön kierteen, huomataan miten rauhoittavat vievät pois ahdistuksen tunteen (jos primääri päihde on viina kuten suurimmalla osalla). Sairauslomalla en tiedä kenenkään raitistuneen, mutta sen tai potkujen seurauksena tunnen useita joiden tie on johtanut lopuksi hautaan.&nbsp;<br />Siinä vaiheessa kun työnantajat laittavat &quot;huilimaan&quot;, toivovat he jo yleensä, että päihderiippuvainen tulee kännissä töihin, jotta hänelle voidaan antaa potkut. Meillä on kyllä lainsäädännössä varhaisen puuttumisen malli, kauniita sanoja vailla kuitenkaan mitään substanssia.&nbsp;<br />Tosin, lähes aina viimeiselle työnantajalle tuleva lasku työkyvyttömyyseläkkeestä on yllättävä. Sen summa on usein erittäin korkea. Viimeinen työnantaja maksaa nimittäin viulut, vaikka aikaa potkuista olisi kulunut vuosia! Tämän tiedostaa harva pienempi työnantaja. 5-8v ennen kuin ollaan kännissä töissä voidaan jo löytää päihderiippuvuuden syntymisen merkkejä.</p><p>Hakkarainen pakeni pikkujoulukohua Hondurasiin.</p><p>CS: Alkoholismissa puhutaan maantieteellisestä paosta. Mokia ja töppäyksiä tulee aina enenevästi sairauden edetessä. Häpeämekanismista johtuen, voi päihderiippuvainen vaihtaa maisemaa ikään kuin poistaakseen ongelman olemassaolon omasta päästään. Minä en uskaltanut mennä ulos koska kunnon tumujen jälkeen. En muistanut mitään, ja ajattelin että jokainen ihminen vainoaa ja katsoo minua kummallisesti.</p><p>Hakkarainen kertoo löytäneensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa.</p><p>CS: Tämä on alkoholistin leipälaji, olemme tässä maailmanmestareita. Miksi juon? Olemme pahimman luokan itsemme kusettajia. Ja usein tähän leikkiin lähtee myös terapeutit mukaan, hakemaan syitä juomiselle, koska ei ymmärretä sairautta. Oma kokemukseni oli useamman vuoden ajan hakea sääliä ja ymmärrystä psykologilta vaikeaan lapsuuteeni, ymmärrystä vaikeisiin huoltoriitoihin jne. Lapsuuteni ei ollut mitenkään erityisen traumaattinen koska äitini erosi alkoholisti-isästäni vielä ollessani hyvin nuori. Kuitenkin olen keksinyt ja kusettanut saadakseni oikeutuksen juomiselleni. Pystyin vain vaivoin olla juomatta terapiapäivää edeltävänä päivänä. Krapulassa meno sinne olisi kielinyt siitä, että minulla on päihderiippuvuus! Terapiasessioista kävelin kuitenkin lähes aina suoraan Alkoon, ostin viinapullon ja join sen. Sen verran oli taas käsitelty juomiseni syitä ja löydetty niitä, olin oikein kiihottanut itseni itsesäälin huipulle.<br />Juomiseni syy ja Hakkaraisen juomisen syy, on päihderiippuvuus. Omaamme päihderiippuvuusgeenit, ja olemme altistuneet päihteelle. Tämä on tehnyt meistä riippuvaisia. Minä olen ihan yhtä riippuvainen kuin Hakkarainen. Mutta koska en altistu päihteelle, joka saa aikaan neurokemiallisia asioita minussa, pystyn elämään täysin normaalia elämää joka ei erotu millään lailla massasta. Minulle ei tule mieleen käydä repimässä kenenkään hiuksia tai puristaa tuntemattomien pakaroita ilman suostumusta.</p><p>Perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki keskiviikkona paluun eduskuntaan kolme kuukautta kestäneen sairausloman jälkeen.</p><p>CS: Muista lehdistä on saanut lukea että tämä viinaton aika on ollut erittäin kosteaa aikaa. Pitkälle edenneessä päihdesairaudessa kyky olla päihteettä ilman apua ja vertaistukea on mahdotonta. Sairausloma on ollut mahdollistaja juomiselle. Eduskunnasta kun ei voi myöskään saada kenkää, niin käytännössä Hakkarainen on voinut dokata huoletta viisi kuukautta ilman mitään seuraamuksia.</p><p>Hakkarainen jäi sairauslomalle helmikuun alussa, mutta käytännössä Hakkarainen katosi julkisuudesta jo joulun alla, kun kävi ilmi, että Hakkarainen oli suudellut pikkujouluiltana 14. joulukuuta eduskunnan kuppilassa väkisin kokoomuksen kansanedustajaa Veera Ruohoa.<br />Hakkaraista syytetään Helsingin käräjäoikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Juttua käsitellään oikeudessa juhannusviikolla.<br />- Pyysin sitä heti anteeksi, sovittiin se, mutta hän halusi siitä tämmöisen ja sai hyvän julkisuuden, Hakkarainen sanoo.</p><p>CS: Tämä on hyvin tyypillistä päihderiippuvaisella. Seuraamukset pitäisi pystyä kuittaamaan anteeksipyynnöllä tai vähättelyllä. Kansanedustaja Ruoho tekee täysin oikein siinä, että asettaa itselleen rajat. Ihmiset voivat vain vaikuttaa itseensä, tällä tavoin vastuu päihteenkäytöstä siirretään päihteen käyttäjälle. Hän ei sairaudelleen voi mitään, en minäkään valinnut geenejäni, mutta sairauden hoitamisen vastuu on minulla itselläni, ei kenelläkään muulla. Se on sitä myös Hakakraisella.</p><p>Hakkarainen kertoo ottavansa vastaan sen, mikä eteen tulee.<br />- Ei historiassa kannata elää, kansalaissotakin on käyty. Tuli mitä tuli ja kärsitään sitten, Hakkarainen kommentoi tulevaa oikeuskäsittelyä.</p><p>CS: Valitettava tosiasia on, että mikäli mitään ei tapahdu, niin näitä ikäviä tapahtumia tulee lisää. Kansanedustajan seksuaalinen häiriköinti on vain yksi moka muiden tulevien mokien joukossa.</p><p>Hakkarainen sanoi Iltalehdelle jo keskiviikkona, että hän aikoo olla ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.<br />- Täytyyhän täällä olla yksi tällainenkin ihminen, Hakkarainen perusteli.</p><p>CS: Päihderiippuvaisen täysi kyvyttömyys tajuta omaa tilaansa. Sairaus muokkaa minäkuvaa todella vahvasti. Minulla, raittiilla päihderiippuvaisella, on erittäin helppo päästä Hakkaraisen ajatusmaailmaan sisään. Tunsin itseni ylivoimaiseksi, minulla oli hallinta juomisestani, en mokaillut, ja jos mokailin oli se aina vähän liioiteltua muiden toimesta, ja kuinka kaikki vain halusivat ymmärtää minut väärin. Ainoat ymmärtäjäni löytyivät lopuksi baareista. Siis niistä joissa juodaan viinaa aamuyhdeksästä. Esplanadin ympärillä olevat paikat olivat vain hienostelijoille, niissä kävijoiden minäkuva oli vääristynyt, ajattelin. Minä kävin sellaisissa missä ihmisillä on terve minäkuva.</p><p>&quot;Ruokaviinit olen ottanut&quot;<br />Hakkarainen kertoo kasvaneensa jo 1970- ja 80-luvulla sellaiseen kulttuuriin, että kun juodaan, niin juodaan kunnolla - ja nimenomaan väkeviä. Hakkarainen myöntää, että alkoholi ei sovi hänelle, eikä varsinkaan väkevä viina.</p><p>CS: Alkoholimielessä kasvoin sellaisessa ympäristössä 80- ja 90 -luvuilla, jossa oli soveliasta vetää perseet. Sammua. Örveltää. Mokata. Ryynätä. Tai näin ainakin ajattelin itse. Päihderiippuvuus ohjasi jo hyvin nuorella iällä ajatusmaailmaani siitä, mikä on cool. Ensimmäiset sammumiset yläasteella, lukiossa opettajan huomautus siitä, että voisin tulla vähän parempikuntoisena kouluun. Se kaikki kuului mielestäni päihteisiin, ollaan nyt vähän kännissä, se oli ihan normaalia. Siitä oli todella pitkä matka itselläni siihen, että päihde vuosi(kymmeniä) alkoi ohjaamaan elämääni, ja menetin täysin kontrollin käytöstäni. Mutta ajatusmaailmani oli hyvin nuoresta iästä hyvin päihdemyönteinen. Se palkitsi minuna liikaa.<br />Ei myöskään ole merkityksellistä mitä päihdettä käytän. Väkevästä viinasta tulee nopeammin känniin kuin laimeasta, toleranssin taas kasvaessa sairauden etenemisen funktiona. Tämän takia siirrytään yleensä vahvempiin juomiin, koska laimeista ei yksinkertaisesti tule känniin. Kaltaiselleni raittiille alkoholistille, tulkitsee selityksenä sen kun joku puhuu siitä, että millainen viina ei hänelle sovi (jos ei ole jotain ruoka-aine allergioita). Se on merkki siitä että kielto on päällä ja päihde ohjaa jo elämää. Ihmiselle jolla ei ole ongelmaa lienee ihan sama juoko hän snapsin tai oluen. Päihderiippuvaiselle tässä on huikea ero. Oluella kun ei tahdo päästä känniin. Toisen päivän kännin ylläpitäjänä olut on parempi, muuten keikahtaa yli liian nopeasti.</p><p>- Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista.</p><p>CS: Näin meilläkin. Tilanne oli parisuhteessa sellainen että ei tarvinnut kuin mainita että käyn avannossa uimassa, röökit on loppu, tai että unohdin kännykän autoon, niin tuli jo vaimoltani vahva reaktio. Ahdasmielinen nalkuttaja. Tai sitten hän vain tiesi mihin se kerta toisensa jälkeen johtaa&hellip;</p><p>Hakkarainen mainitsee etsineensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa. Vastauksia on löytynyt, mutta Hakkarainen ei halua sanoa enempää.<br />- Se on minun ja hänen (terapeutin) välinen asia. Perussyitä on käyty läpi, että mikä johtaa tuollaiseen. Tämä on kansallinen ongelma ja siihen on hyvä perehtyä, vaikka ei käyttäisi alkoholiakaan.</p><p>CS: Jos terapeutilla on ymmärrys, niin hän osaa kertoa että juomisen ainoa syy on se, että Hakkarainen on päihderiippuvainen. Sitä hän on siksi, että hän on altistunut päihteelle, ja hänellä on genetiikka kohdallaan. Mitkään ulkoiset seikat eivät ole juomisen syy. Sen sijaan juominen on saattanut joskus tuoda tilapäistä helpotusta johonkin yksittäiseen ahdistavaan asiaan. Sairauden edetessä ahdistuneisuus on sittemmin vakiotila, ja päihderiippuvaisen ainoa keino päästä siitä pois, on käyttää päihdettä. Päihde on depressiivi, joka vie syvemmälle ahdistukseen. El Classico on kommentti jonka kuulen usein psykologeilta: Masentunut, ja siitä johtuva juominen. Se menee just päinvastoin. Juominen, josta johtuva masennus.</p><p>Pistitkö korkin kokonaan kiinni pikkujouluillan jälkeen?<br />- Ruokaviinit olen ottanut kyllä.</p><p>CS: Tällä kuitataan se että on lehdistö on bongannut ympäri valtakuntaa dokaamassa. Juomista ei kyetä enää salailemaan. Ruokaviini on vocabularis alcoloicuksessa vähän sama kuin maailman paras sana, muutama. Christer, oletko juonut? Muutaman. Muutaman litran, muutaman päivän, muutaman promillen edestä. Alkoholisti ei juo yhtä tai kahta annosta, hän ei yksinkertaisesti kykene siihen. Hän haluaisi sitä kovasti. Minäkin joisin tänä päivänä mielelläni lasillisen hyvää viiniä ruoan yhteydessä ja konjakin jälkkäriksi. Mutta en ole siihen kyennyt enää pitkään aikaan, ja hyväksyn sen. Se ei ole enää osa elämääni ainakaan tänään. Eikä se onneksi ohjaakkaan sitä. En kiellä sitä iloa kuitenkaan millään muotoa muilta, hoidan vain itseäni. Ja siitä olen ainoa vastuullinen.</p><p>Aiotko pitää sen siinä?<br />- En mene vannomaan mitään.</p><p>CS: Minäkään, oltuani jo vuosia raitis, sanon ihan saman. En minä kenellekään lupaa että olen loppuelämäni raitis. Mistä ihmeestä minä sellaisesta tietäisin. Voin vain vaikuttaa tähän päivään. Hoitamalla itseäni tiedän että ainakin tänään olen raitis.<br />&quot;Puhelin soi koko ajan&quot;<br />Hakkarainen kertoo paenneensa pikkujoulukohua Väli-Amerikassa sijaitsevaan Hondurasiin, jossa hän vietti kuukauden päivät.<br />- Puhelin soi koko ajan, kun yksi puhelu oli päällä niin viisi tuli perään, en pystynyt edes vastaamaan.<br />Hakkarainen asuu Viitasaarella sahan vieressä. Hakkarainen ei voinut olla käymättä sahalla, vaikka olikin sairauslomalla.<br />- Se oli mielen virkistystä, puuhastelua.<br />Kuinka syvällä kävit henkisesti kevään aikana?<br />- Se on niin, että rehellisyys on parasta, ei peitä sitä itseltä eikä muilta, käsittelee sen, että nyt tuli tehtyä tällainen juttu, pyydän anteeksi. Yritän olla niin, että se ei toistu.</p><p>CS: Päihderiippuvuuden hoidossa lähdetään ihan ensimmäisenä siitä, että myönnetään voimattomuus korkeamman voiman (viinan) edessä. Nöyryys on ihan peruslähtökohta raittiina pysymiselle.</p><p>Yhden positiivisen asian Hakkarainen pikkujoulukohusta löytää.<br />- Vaikka juttu oli rankka, niin kissa tuli nostettua pöydälle. Tiedät eduskunnan pikkujoulut - ei missään muualla ole tuollaista käytäntöä.<br />Silloinen eduskunnan puhemies Maria Lohela ilmoitti välittömästi ahdistelutapauksen tultua julkisuuteen, että pikkujoulujen lopettamista eduskunnan tiloissa on harkittava.<br />Lohelaa tehtävässä seurannut Paula Risikko linjasi, että eduskuntaryhmät eivät voi enää pitää pikkujoulujaan, kun eduskunnan suuressa salissa on istunto käynnissä.</p><p>CS: Toivon että Hakkarainen saa asianmukaista apua. Alkoholismi on sairaus joka hoitamattomana johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan. Päihderiippuvaisena voin nähdä hänen lävitseen, että sisällä asuu herkkä, tunteellinen ja empaattinen ihminen, kuten suurin osa päihderiippuvaisista on. Päihde tekee kuitenkin käyttäjänsä hyvin narsistiseksi. Päihde nousee tarvehierarkiasssa korkealle, lopuksi se on heti seuraavana hengittämisen jälkeen.<br />Tästä todella vittumaisesta sairaudesta voi toipua. Olen itse siitä elävä esimerkki. Vastuu täytyy kuitenkin siirtää riippuvaiselle itselleen.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805042200921526_pi.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805042200921526_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805042200921526_pi.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Raitis alkoholisti Christer, terve. Kommentoin alla uusinta Teuvo Hakkaraisen Iltalehden haastattelua päihderiippuvaisen näkökulmasta. Uutinen myös linkkinä. Saa jakaa tietoisuuden ja ymmärtämisen lisäämiseksi.
___________

Pitkältä sairauslomalta eduskuntaan palannut Teuvo Hakkarainen: "Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista"

CS: Hyvin tyypillinen tapa yrityksissä ja yhteisöissä hoitaa alkoholismia on, että päihderiippuvainen määrätään sairaslomalle ja lykätään purkki rauhoittavia kylkijäisiksi. Yksilö jää täysin tyhjän päälle ja se pieninkin jarru tai hidaste juomiselle poistuu. Potkut tai sairasloma on yleensä hetki jolloin alkaa päihderiippuvaisen loppuluisu. Joskus se laukaisee myös sekakäytön kierteen, huomataan miten rauhoittavat vievät pois ahdistuksen tunteen (jos primääri päihde on viina kuten suurimmalla osalla). Sairauslomalla en tiedä kenenkään raitistuneen, mutta sen tai potkujen seurauksena tunnen useita joiden tie on johtanut lopuksi hautaan. 
Siinä vaiheessa kun työnantajat laittavat "huilimaan", toivovat he jo yleensä, että päihderiippuvainen tulee kännissä töihin, jotta hänelle voidaan antaa potkut. Meillä on kyllä lainsäädännössä varhaisen puuttumisen malli, kauniita sanoja vailla kuitenkaan mitään substanssia. 
Tosin, lähes aina viimeiselle työnantajalle tuleva lasku työkyvyttömyyseläkkeestä on yllättävä. Sen summa on usein erittäin korkea. Viimeinen työnantaja maksaa nimittäin viulut, vaikka aikaa potkuista olisi kulunut vuosia! Tämän tiedostaa harva pienempi työnantaja. 5-8v ennen kuin ollaan kännissä töissä voidaan jo löytää päihderiippuvuuden syntymisen merkkejä.

Hakkarainen pakeni pikkujoulukohua Hondurasiin.

CS: Alkoholismissa puhutaan maantieteellisestä paosta. Mokia ja töppäyksiä tulee aina enenevästi sairauden edetessä. Häpeämekanismista johtuen, voi päihderiippuvainen vaihtaa maisemaa ikään kuin poistaakseen ongelman olemassaolon omasta päästään. Minä en uskaltanut mennä ulos koska kunnon tumujen jälkeen. En muistanut mitään, ja ajattelin että jokainen ihminen vainoaa ja katsoo minua kummallisesti.

Hakkarainen kertoo löytäneensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa.

CS: Tämä on alkoholistin leipälaji, olemme tässä maailmanmestareita. Miksi juon? Olemme pahimman luokan itsemme kusettajia. Ja usein tähän leikkiin lähtee myös terapeutit mukaan, hakemaan syitä juomiselle, koska ei ymmärretä sairautta. Oma kokemukseni oli useamman vuoden ajan hakea sääliä ja ymmärrystä psykologilta vaikeaan lapsuuteeni, ymmärrystä vaikeisiin huoltoriitoihin jne. Lapsuuteni ei ollut mitenkään erityisen traumaattinen koska äitini erosi alkoholisti-isästäni vielä ollessani hyvin nuori. Kuitenkin olen keksinyt ja kusettanut saadakseni oikeutuksen juomiselleni. Pystyin vain vaivoin olla juomatta terapiapäivää edeltävänä päivänä. Krapulassa meno sinne olisi kielinyt siitä, että minulla on päihderiippuvuus! Terapiasessioista kävelin kuitenkin lähes aina suoraan Alkoon, ostin viinapullon ja join sen. Sen verran oli taas käsitelty juomiseni syitä ja löydetty niitä, olin oikein kiihottanut itseni itsesäälin huipulle.
Juomiseni syy ja Hakkaraisen juomisen syy, on päihderiippuvuus. Omaamme päihderiippuvuusgeenit, ja olemme altistuneet päihteelle. Tämä on tehnyt meistä riippuvaisia. Minä olen ihan yhtä riippuvainen kuin Hakkarainen. Mutta koska en altistu päihteelle, joka saa aikaan neurokemiallisia asioita minussa, pystyn elämään täysin normaalia elämää joka ei erotu millään lailla massasta. Minulle ei tule mieleen käydä repimässä kenenkään hiuksia tai puristaa tuntemattomien pakaroita ilman suostumusta.

Perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja Teuvo Hakkarainen teki keskiviikkona paluun eduskuntaan kolme kuukautta kestäneen sairausloman jälkeen.

CS: Muista lehdistä on saanut lukea että tämä viinaton aika on ollut erittäin kosteaa aikaa. Pitkälle edenneessä päihdesairaudessa kyky olla päihteettä ilman apua ja vertaistukea on mahdotonta. Sairausloma on ollut mahdollistaja juomiselle. Eduskunnasta kun ei voi myöskään saada kenkää, niin käytännössä Hakkarainen on voinut dokata huoletta viisi kuukautta ilman mitään seuraamuksia.

Hakkarainen jäi sairauslomalle helmikuun alussa, mutta käytännössä Hakkarainen katosi julkisuudesta jo joulun alla, kun kävi ilmi, että Hakkarainen oli suudellut pikkujouluiltana 14. joulukuuta eduskunnan kuppilassa väkisin kokoomuksen kansanedustajaa Veera Ruohoa.
Hakkaraista syytetään Helsingin käräjäoikeudessa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Juttua käsitellään oikeudessa juhannusviikolla.
- Pyysin sitä heti anteeksi, sovittiin se, mutta hän halusi siitä tämmöisen ja sai hyvän julkisuuden, Hakkarainen sanoo.

CS: Tämä on hyvin tyypillistä päihderiippuvaisella. Seuraamukset pitäisi pystyä kuittaamaan anteeksipyynnöllä tai vähättelyllä. Kansanedustaja Ruoho tekee täysin oikein siinä, että asettaa itselleen rajat. Ihmiset voivat vain vaikuttaa itseensä, tällä tavoin vastuu päihteenkäytöstä siirretään päihteen käyttäjälle. Hän ei sairaudelleen voi mitään, en minäkään valinnut geenejäni, mutta sairauden hoitamisen vastuu on minulla itselläni, ei kenelläkään muulla. Se on sitä myös Hakakraisella.

Hakkarainen kertoo ottavansa vastaan sen, mikä eteen tulee.
- Ei historiassa kannata elää, kansalaissotakin on käyty. Tuli mitä tuli ja kärsitään sitten, Hakkarainen kommentoi tulevaa oikeuskäsittelyä.

CS: Valitettava tosiasia on, että mikäli mitään ei tapahdu, niin näitä ikäviä tapahtumia tulee lisää. Kansanedustajan seksuaalinen häiriköinti on vain yksi moka muiden tulevien mokien joukossa.

Hakkarainen sanoi Iltalehdelle jo keskiviikkona, että hän aikoo olla ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa.
- Täytyyhän täällä olla yksi tällainenkin ihminen, Hakkarainen perusteli.

CS: Päihderiippuvaisen täysi kyvyttömyys tajuta omaa tilaansa. Sairaus muokkaa minäkuvaa todella vahvasti. Minulla, raittiilla päihderiippuvaisella, on erittäin helppo päästä Hakkaraisen ajatusmaailmaan sisään. Tunsin itseni ylivoimaiseksi, minulla oli hallinta juomisestani, en mokaillut, ja jos mokailin oli se aina vähän liioiteltua muiden toimesta, ja kuinka kaikki vain halusivat ymmärtää minut väärin. Ainoat ymmärtäjäni löytyivät lopuksi baareista. Siis niistä joissa juodaan viinaa aamuyhdeksästä. Esplanadin ympärillä olevat paikat olivat vain hienostelijoille, niissä kävijoiden minäkuva oli vääristynyt, ajattelin. Minä kävin sellaisissa missä ihmisillä on terve minäkuva.

"Ruokaviinit olen ottanut"
Hakkarainen kertoo kasvaneensa jo 1970- ja 80-luvulla sellaiseen kulttuuriin, että kun juodaan, niin juodaan kunnolla - ja nimenomaan väkeviä. Hakkarainen myöntää, että alkoholi ei sovi hänelle, eikä varsinkaan väkevä viina.

CS: Alkoholimielessä kasvoin sellaisessa ympäristössä 80- ja 90 -luvuilla, jossa oli soveliasta vetää perseet. Sammua. Örveltää. Mokata. Ryynätä. Tai näin ainakin ajattelin itse. Päihderiippuvuus ohjasi jo hyvin nuorella iällä ajatusmaailmaani siitä, mikä on cool. Ensimmäiset sammumiset yläasteella, lukiossa opettajan huomautus siitä, että voisin tulla vähän parempikuntoisena kouluun. Se kaikki kuului mielestäni päihteisiin, ollaan nyt vähän kännissä, se oli ihan normaalia. Siitä oli todella pitkä matka itselläni siihen, että päihde vuosi(kymmeniä) alkoi ohjaamaan elämääni, ja menetin täysin kontrollin käytöstäni. Mutta ajatusmaailmani oli hyvin nuoresta iästä hyvin päihdemyönteinen. Se palkitsi minuna liikaa.
Ei myöskään ole merkityksellistä mitä päihdettä käytän. Väkevästä viinasta tulee nopeammin känniin kuin laimeasta, toleranssin taas kasvaessa sairauden etenemisen funktiona. Tämän takia siirrytään yleensä vahvempiin juomiin, koska laimeista ei yksinkertaisesti tule känniin. Kaltaiselleni raittiille alkoholistille, tulkitsee selityksenä sen kun joku puhuu siitä, että millainen viina ei hänelle sovi (jos ei ole jotain ruoka-aine allergioita). Se on merkki siitä että kielto on päällä ja päihde ohjaa jo elämää. Ihmiselle jolla ei ole ongelmaa lienee ihan sama juoko hän snapsin tai oluen. Päihderiippuvaiselle tässä on huikea ero. Oluella kun ei tahdo päästä känniin. Toisen päivän kännin ylläpitäjänä olut on parempi, muuten keikahtaa yli liian nopeasti.

- Joka kerta kun otan, niin tulee sanomista.

CS: Näin meilläkin. Tilanne oli parisuhteessa sellainen että ei tarvinnut kuin mainita että käyn avannossa uimassa, röökit on loppu, tai että unohdin kännykän autoon, niin tuli jo vaimoltani vahva reaktio. Ahdasmielinen nalkuttaja. Tai sitten hän vain tiesi mihin se kerta toisensa jälkeen johtaa…

Hakkarainen mainitsee etsineensä syitä juomiselleen terapiaistunnoissa. Vastauksia on löytynyt, mutta Hakkarainen ei halua sanoa enempää.
- Se on minun ja hänen (terapeutin) välinen asia. Perussyitä on käyty läpi, että mikä johtaa tuollaiseen. Tämä on kansallinen ongelma ja siihen on hyvä perehtyä, vaikka ei käyttäisi alkoholiakaan.

CS: Jos terapeutilla on ymmärrys, niin hän osaa kertoa että juomisen ainoa syy on se, että Hakkarainen on päihderiippuvainen. Sitä hän on siksi, että hän on altistunut päihteelle, ja hänellä on genetiikka kohdallaan. Mitkään ulkoiset seikat eivät ole juomisen syy. Sen sijaan juominen on saattanut joskus tuoda tilapäistä helpotusta johonkin yksittäiseen ahdistavaan asiaan. Sairauden edetessä ahdistuneisuus on sittemmin vakiotila, ja päihderiippuvaisen ainoa keino päästä siitä pois, on käyttää päihdettä. Päihde on depressiivi, joka vie syvemmälle ahdistukseen. El Classico on kommentti jonka kuulen usein psykologeilta: Masentunut, ja siitä johtuva juominen. Se menee just päinvastoin. Juominen, josta johtuva masennus.

Pistitkö korkin kokonaan kiinni pikkujouluillan jälkeen?
- Ruokaviinit olen ottanut kyllä.

CS: Tällä kuitataan se että on lehdistö on bongannut ympäri valtakuntaa dokaamassa. Juomista ei kyetä enää salailemaan. Ruokaviini on vocabularis alcoloicuksessa vähän sama kuin maailman paras sana, muutama. Christer, oletko juonut? Muutaman. Muutaman litran, muutaman päivän, muutaman promillen edestä. Alkoholisti ei juo yhtä tai kahta annosta, hän ei yksinkertaisesti kykene siihen. Hän haluaisi sitä kovasti. Minäkin joisin tänä päivänä mielelläni lasillisen hyvää viiniä ruoan yhteydessä ja konjakin jälkkäriksi. Mutta en ole siihen kyennyt enää pitkään aikaan, ja hyväksyn sen. Se ei ole enää osa elämääni ainakaan tänään. Eikä se onneksi ohjaakkaan sitä. En kiellä sitä iloa kuitenkaan millään muotoa muilta, hoidan vain itseäni. Ja siitä olen ainoa vastuullinen.

Aiotko pitää sen siinä?
- En mene vannomaan mitään.

CS: Minäkään, oltuani jo vuosia raitis, sanon ihan saman. En minä kenellekään lupaa että olen loppuelämäni raitis. Mistä ihmeestä minä sellaisesta tietäisin. Voin vain vaikuttaa tähän päivään. Hoitamalla itseäni tiedän että ainakin tänään olen raitis.
"Puhelin soi koko ajan"
Hakkarainen kertoo paenneensa pikkujoulukohua Väli-Amerikassa sijaitsevaan Hondurasiin, jossa hän vietti kuukauden päivät.
- Puhelin soi koko ajan, kun yksi puhelu oli päällä niin viisi tuli perään, en pystynyt edes vastaamaan.
Hakkarainen asuu Viitasaarella sahan vieressä. Hakkarainen ei voinut olla käymättä sahalla, vaikka olikin sairauslomalla.
- Se oli mielen virkistystä, puuhastelua.
Kuinka syvällä kävit henkisesti kevään aikana?
- Se on niin, että rehellisyys on parasta, ei peitä sitä itseltä eikä muilta, käsittelee sen, että nyt tuli tehtyä tällainen juttu, pyydän anteeksi. Yritän olla niin, että se ei toistu.

CS: Päihderiippuvuuden hoidossa lähdetään ihan ensimmäisenä siitä, että myönnetään voimattomuus korkeamman voiman (viinan) edessä. Nöyryys on ihan peruslähtökohta raittiina pysymiselle.

Yhden positiivisen asian Hakkarainen pikkujoulukohusta löytää.
- Vaikka juttu oli rankka, niin kissa tuli nostettua pöydälle. Tiedät eduskunnan pikkujoulut - ei missään muualla ole tuollaista käytäntöä.
Silloinen eduskunnan puhemies Maria Lohela ilmoitti välittömästi ahdistelutapauksen tultua julkisuuteen, että pikkujoulujen lopettamista eduskunnan tiloissa on harkittava.
Lohelaa tehtävässä seurannut Paula Risikko linjasi, että eduskuntaryhmät eivät voi enää pitää pikkujoulujaan, kun eduskunnan suuressa salissa on istunto käynnissä.

CS: Toivon että Hakkarainen saa asianmukaista apua. Alkoholismi on sairaus joka hoitamattomana johtaa aina ennenaikaiseen kuolemaan. Päihderiippuvaisena voin nähdä hänen lävitseen, että sisällä asuu herkkä, tunteellinen ja empaattinen ihminen, kuten suurin osa päihderiippuvaisista on. Päihde tekee kuitenkin käyttäjänsä hyvin narsistiseksi. Päihde nousee tarvehierarkiasssa korkealle, lopuksi se on heti seuraavana hengittämisen jälkeen.
Tästä todella vittumaisesta sairaudesta voi toipua. Olen itse siitä elävä esimerkki. Vastuu täytyy kuitenkin siirtää riippuvaiselle itselleen.

 

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805042200921526_pi.shtml

]]>
4 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254849-teuvo-hakkaraisen-alkoholismisairauden-klassiset-tanssiaskeleet#comments Alkoholismi Häpeä Riippuvuus Sairasloma Teuvo Hakkarainen Fri, 04 May 2018 12:11:03 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254849-teuvo-hakkaraisen-alkoholismisairauden-klassiset-tanssiaskeleet
Pakkohoitoa ollaan lisäämässä! http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254420-pakkohoitoa-ollaan-lisaamassa <p>Hallitus aikoo muuttaa pakkohoitoa koskevia säädöksiä. Muutosten myötä entistä suurempi ryhmä ihmisiä saa oikeuden päästä tahdonvastaiseen hoitoon. Yksi merkittävimpiä ryhmiä lienevät <a href="https://www.terve.fi/artikkelit/ministerio-tahtoo-paihdeaidit-pakkohoitoon">raskaana olevat päihdeäidit</a>.</p><p>Toinen ryhmä jota lainmuutokset tulisivat ilmeisesti merkittävästi auttamaan ovat dementikot. He ovat saamassa oikeuden tarpeen mukaiseen asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon. Nuo oikeudet heillä olisi ja yhteiskunnan pitäisi niistä huolehtia vaikkeivat he itse pystyisi asian eteen tekemään mitään.</p><p>Ilmeisesti lainsäädäntöä uudistetaan myös siten, että asunnottomien määrä tulee sitä myötä vähenemään. Ylipäätään ilmeisesti yhteiskunnalle tulee enemmän velvoitteita huolehtia heikompiosaisista. Muutosten myötä esim. jokaisella jonka itsemääräämiskyky on pitkäaikaisesti alentunut tulisi olemaan oikeus erityiseen suojeluun.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus aikoo muuttaa pakkohoitoa koskevia säädöksiä. Muutosten myötä entistä suurempi ryhmä ihmisiä saa oikeuden päästä tahdonvastaiseen hoitoon. Yksi merkittävimpiä ryhmiä lienevät raskaana olevat päihdeäidit.

Toinen ryhmä jota lainmuutokset tulisivat ilmeisesti merkittävästi auttamaan ovat dementikot. He ovat saamassa oikeuden tarpeen mukaiseen asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon. Nuo oikeudet heillä olisi ja yhteiskunnan pitäisi niistä huolehtia vaikkeivat he itse pystyisi asian eteen tekemään mitään.

Ilmeisesti lainsäädäntöä uudistetaan myös siten, että asunnottomien määrä tulee sitä myötä vähenemään. Ylipäätään ilmeisesti yhteiskunnalle tulee enemmän velvoitteita huolehtia heikompiosaisista. Muutosten myötä esim. jokaisella jonka itsemääräämiskyky on pitkäaikaisesti alentunut tulisi olemaan oikeus erityiseen suojeluun.

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254420-pakkohoitoa-ollaan-lisaamassa#comments Alkoholismi Dementia Lapsi Pakkohoito Raskaus Thu, 26 Apr 2018 03:35:55 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254420-pakkohoitoa-ollaan-lisaamassa
Lääkäri totesi:"Juhani on hullu alkoholisti" http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254302-laakari-totesijuhani-on-hullu-alkoholisti <p><strong>Ajokortti meni...</strong></p><p>Niin siinä kävi. Menetin ajokorttini. En ole tästä asiasta kovin suurta ääntä pitänyt - sellainen ei vaan kuulu tapoihini(?). Nyt pitää tähän väliin todetan, eräälle lukijalle, että kyllä... toivon, että keskiviikoksi suunnitellut treffimme toteutuvat. Ymmärrän kyllä jos saan sinulta viestin, että... - tilanne on &quot;muuttunut&quot;. Sillä ethän tiedä: olenko minä lintu vai kana ;-)</p><p><strong>50v. -tarkistus: Juhani on hullu alkoholisti</strong></p><p>Menetin ajokorttini koska sen luokka on sellainen, että lääkärintodistus ajoterveydestä pitää toimittaa kun täyttää 50-vuotta. Jos minulla olisi vain B tai AB -kortti niin en olisi tuollaiseen tarkistukseen vielä joutunut.&nbsp;</p><p>Lääkäri (yleislääkäri) kuitenkin sitten päätti, että olen muuten ajoterve, mutta olen &quot;perushullu&quot; alkoholisti. Saman tien varasin ajan psykiatrille joka totesikin, että minulla ei ole ajoterveyteen vaikuttavia mielenterveyden ongelmia. Ok - todistuksen toimitin poliisillekkin, joka myöhemmin kiisti sitä koskaan edes nähneensä. Tuolta osin asia on nyt KHO:n käsittelyssä.&nbsp;Kuvan (kuvakaappaus) verikokeen tulokset on otettu siksi, että minun pitää nyt osoittaa myös, että en käytä liikaa alkoholia. Mikä on sopiva määrä? Tiedän paljon töissäkäyviä jotka juovat alkoholia useammin kuin minä. Hyvästä syystä voin olla vuosia juomatta. Alkoholismiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle pääsen 24.5. - hyvä!</p><p><strong>Nopeammin?</strong></p><p>Totta - tämän asian käsittely vie nyt aikaa. Osin se on oma syyni. Minulla on ollut auto viimeksi vuonna 2015 eikä minulla ole mitään tarvetta ajaa. Teen hyvin vähän &quot;töitä&quot;. Se vähä mitä teen on mahdollista hoitaa liki täysin netin kautta.</p><p>Minulla ei siis ole välitöntä tarvetta ajokortille. Poliisi päätti, että minun pitää toimittaa uusi <u>yleislääkärin todistus</u> viimeistään vuonna 2022. Minä haluan päätöksen siitä, että riittää kun toimitan psykiatrin ja alkoholismiin erikoistuneiden lääkärien todistukset.</p><p>Lisäksi vaadin, että poliisi myöntää, että olen psykiatrin todistuksen jo esittänyt - siinä on takuuvarmasti poliisin sormenjäljet.</p><p>Miten tässä &quot;hullun professorin&quot; nyt sitten käy?&nbsp; (Helpompi kysymys: miten käy poliisin?)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajokortti meni...

Niin siinä kävi. Menetin ajokorttini. En ole tästä asiasta kovin suurta ääntä pitänyt - sellainen ei vaan kuulu tapoihini(?). Nyt pitää tähän väliin todetan, eräälle lukijalle, että kyllä... toivon, että keskiviikoksi suunnitellut treffimme toteutuvat. Ymmärrän kyllä jos saan sinulta viestin, että... - tilanne on "muuttunut". Sillä ethän tiedä: olenko minä lintu vai kana ;-)

50v. -tarkistus: Juhani on hullu alkoholisti

Menetin ajokorttini koska sen luokka on sellainen, että lääkärintodistus ajoterveydestä pitää toimittaa kun täyttää 50-vuotta. Jos minulla olisi vain B tai AB -kortti niin en olisi tuollaiseen tarkistukseen vielä joutunut. 

Lääkäri (yleislääkäri) kuitenkin sitten päätti, että olen muuten ajoterve, mutta olen "perushullu" alkoholisti. Saman tien varasin ajan psykiatrille joka totesikin, että minulla ei ole ajoterveyteen vaikuttavia mielenterveyden ongelmia. Ok - todistuksen toimitin poliisillekkin, joka myöhemmin kiisti sitä koskaan edes nähneensä. Tuolta osin asia on nyt KHO:n käsittelyssä. Kuvan (kuvakaappaus) verikokeen tulokset on otettu siksi, että minun pitää nyt osoittaa myös, että en käytä liikaa alkoholia. Mikä on sopiva määrä? Tiedän paljon töissäkäyviä jotka juovat alkoholia useammin kuin minä. Hyvästä syystä voin olla vuosia juomatta. Alkoholismiin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle pääsen 24.5. - hyvä!

Nopeammin?

Totta - tämän asian käsittely vie nyt aikaa. Osin se on oma syyni. Minulla on ollut auto viimeksi vuonna 2015 eikä minulla ole mitään tarvetta ajaa. Teen hyvin vähän "töitä". Se vähä mitä teen on mahdollista hoitaa liki täysin netin kautta.

Minulla ei siis ole välitöntä tarvetta ajokortille. Poliisi päätti, että minun pitää toimittaa uusi yleislääkärin todistus viimeistään vuonna 2022. Minä haluan päätöksen siitä, että riittää kun toimitan psykiatrin ja alkoholismiin erikoistuneiden lääkärien todistukset.

Lisäksi vaadin, että poliisi myöntää, että olen psykiatrin todistuksen jo esittänyt - siinä on takuuvarmasti poliisin sormenjäljet.

Miten tässä "hullun professorin" nyt sitten käy?  (Helpompi kysymys: miten käy poliisin?)

]]>
38 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254302-laakari-totesijuhani-on-hullu-alkoholisti#comments Ajokortti Alkoholi Alkoholismi CDT Hullu Mon, 23 Apr 2018 17:45:50 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254302-laakari-totesijuhani-on-hullu-alkoholisti
Media päihderiippuvuuden mahdollistajana http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254147-media-paihderiippuvuuden-mahdollistajana <p>Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua huumeista. Haluan nostaa esiin asioita mahdollistamisesta ja arkipäiväistämisestä. Mahdollistamista on, kun päihteiden käyttöä ymmärretään ja hyväksytään tilanteissa, joihin se ei kuulu. Arkipäiväistämistä on huumeiden käytön hyväksyminen työn vaativuuteen vedoten.</p><p>THL tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen toteaa (HS 29.3. alla linkki), &rdquo;metamfetamiinin käyttö ei ole täysin poikkeuksellista viihde-elämässä. Kun on kiireiset aikataulut, pitää ehtiä sinne ja tänne sekä vetää show hyvin, kymmenennen kahvikupin jälkeen voi ajatella, että tarvitsee jotain vahvempaa&rdquo;.&nbsp;<br />Metamfetamiini on äärimmäisen vahva ja voimakasta riippuvuutta aiheuttava huume, ei kofeiiniin rinnastettava piriste. Huumeiden käytön yleisyys jollain alalla ei tee siitä hyväksyttävää. Elämän haasteet eivät tee ihmistä päihderiippuvaiseksi, vaan perintötekijät ja altistus päihteille.</p><p>Se jolla on pitkälle edennyt päihderiippuvuus, on halu lopettaa. Avun tarpeen myöntäminen on todella vaikeaa, koska päihde ohjaa jo vahvasti elämää. Häpeä ja syyllisyys nousevat pintaan, kun päihderiippuvaiselle esitetään ajatus päihteen lopettamisesta. Lopettamiseen riippuvainen tarvitsee apua. Päihdehoidon tehtävä on auttaa motivoimaan riippuvaista itsensä takia. Hoidon lähtöön motivointina voi olla ulkopuolinen taho.</p><p>Päihderiippuvainen ei näe todellista tilaansa. Kun laulajatähti esiintyy televisiossa päihtyneenä, kertoo se pitkälle edenneestä päihderiippuvuussairaudesta. Henkilö, joka ei ole riippuvainen, tuskin menisi päihtyneenä televisioon. Kun päästetään ihminen huumaantuneena televisioon, lisää se riippuvaisen omavoimaisuutta. Tämä puolestaan kasvattaa häpeää hänen sisällään. Suuri häpeä johtaa pahimmillaan itsemurhaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä maailmalta sekä Suomesta. Alla on linkki uutisen jossa tänään kerrotaan maailmankuulun ruotsalainen DJ:n kuolemasta. Hän kuoli 28 vuotiaana päihderiippuvaisena.</p><p>Kun on tieto vakavasta huumeongelmasta, tulisi televison tai minkä tahansa haastattelijan todeta etukäteen, ettei päihtyneenä voi tulla haastatteluun. Vastuu päihteistä tulee siirtää käyttäjälle, muu toiminta on mahdollistamista. On surullista katsoa miten sairaudella pyritään mainostulojen ja &quot;tykkäyksien&quot; lisäämiseen. Sairaus, joka on vienyt jo ihmiseltä kontrollin omasta toiminnastaan. Vastuun siirtäminen päihdeogelmaiselle myös auttaa riippuvaisen hoitoon saamisessa. Laulajan esiintymistä ilmiselvän päihtyneenä suorassa lähetyksessä käsiteltiin erittäin paljon somessa. Media ei tätä asiaa kuitenkaan nostanut lainkaan esille. Ei sanallakaan. Tämäkin on erittäin hyvä esimerkki mahdollistamisesta.</p><p>Usein kuullaan sanottavan, että päihderiippuvaista ei voi auttaa, ellei hänellä ole motivaatiota. Päihderiippuvaisen mielestä hänen päihteen käyttönsä on kuitenkin hallinnassa. Päihdesairaudessa on vahva kieltomekanismi, joka murretaan mahdollistamisen lopettamisella.</p><p>Päihderiippuvuus on vahvasti perinnöllinen sairaus, joka johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan. Toimivassa hoidossa autetaan näkemään oma todellinen tila ja ymmärtämään sairauskäsite. Toimivassa hoidossa autetaan myös lähipiiriä. Kyse on holistisesta sairaudesta, ja<br />usein lähipiiri on tietämättään mahdollistaja.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005621668.html" title="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005621668.html">https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005621668.html</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.rumba.fi/uutiset/dj-ja-housen-supertuottaja-avicii-on-kuollut/" title="https://www.rumba.fi/uutiset/dj-ja-housen-supertuottaja-avicii-on-kuollut/">https://www.rumba.fi/uutiset/dj-ja-housen-supertuottaja-avicii-on-kuollut/</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua huumeista. Haluan nostaa esiin asioita mahdollistamisesta ja arkipäiväistämisestä. Mahdollistamista on, kun päihteiden käyttöä ymmärretään ja hyväksytään tilanteissa, joihin se ei kuulu. Arkipäiväistämistä on huumeiden käytön hyväksyminen työn vaativuuteen vedoten.

THL tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen toteaa (HS 29.3. alla linkki), ”metamfetamiinin käyttö ei ole täysin poikkeuksellista viihde-elämässä. Kun on kiireiset aikataulut, pitää ehtiä sinne ja tänne sekä vetää show hyvin, kymmenennen kahvikupin jälkeen voi ajatella, että tarvitsee jotain vahvempaa”. 
Metamfetamiini on äärimmäisen vahva ja voimakasta riippuvuutta aiheuttava huume, ei kofeiiniin rinnastettava piriste. Huumeiden käytön yleisyys jollain alalla ei tee siitä hyväksyttävää. Elämän haasteet eivät tee ihmistä päihderiippuvaiseksi, vaan perintötekijät ja altistus päihteille.

Se jolla on pitkälle edennyt päihderiippuvuus, on halu lopettaa. Avun tarpeen myöntäminen on todella vaikeaa, koska päihde ohjaa jo vahvasti elämää. Häpeä ja syyllisyys nousevat pintaan, kun päihderiippuvaiselle esitetään ajatus päihteen lopettamisesta. Lopettamiseen riippuvainen tarvitsee apua. Päihdehoidon tehtävä on auttaa motivoimaan riippuvaista itsensä takia. Hoidon lähtöön motivointina voi olla ulkopuolinen taho.

Päihderiippuvainen ei näe todellista tilaansa. Kun laulajatähti esiintyy televisiossa päihtyneenä, kertoo se pitkälle edenneestä päihderiippuvuussairaudesta. Henkilö, joka ei ole riippuvainen, tuskin menisi päihtyneenä televisioon. Kun päästetään ihminen huumaantuneena televisioon, lisää se riippuvaisen omavoimaisuutta. Tämä puolestaan kasvattaa häpeää hänen sisällään. Suuri häpeä johtaa pahimmillaan itsemurhaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä maailmalta sekä Suomesta. Alla on linkki uutisen jossa tänään kerrotaan maailmankuulun ruotsalainen DJ:n kuolemasta. Hän kuoli 28 vuotiaana päihderiippuvaisena.

Kun on tieto vakavasta huumeongelmasta, tulisi televison tai minkä tahansa haastattelijan todeta etukäteen, ettei päihtyneenä voi tulla haastatteluun. Vastuu päihteistä tulee siirtää käyttäjälle, muu toiminta on mahdollistamista. On surullista katsoa miten sairaudella pyritään mainostulojen ja "tykkäyksien" lisäämiseen. Sairaus, joka on vienyt jo ihmiseltä kontrollin omasta toiminnastaan. Vastuun siirtäminen päihdeogelmaiselle myös auttaa riippuvaisen hoitoon saamisessa. Laulajan esiintymistä ilmiselvän päihtyneenä suorassa lähetyksessä käsiteltiin erittäin paljon somessa. Media ei tätä asiaa kuitenkaan nostanut lainkaan esille. Ei sanallakaan. Tämäkin on erittäin hyvä esimerkki mahdollistamisesta.

Usein kuullaan sanottavan, että päihderiippuvaista ei voi auttaa, ellei hänellä ole motivaatiota. Päihderiippuvaisen mielestä hänen päihteen käyttönsä on kuitenkin hallinnassa. Päihdesairaudessa on vahva kieltomekanismi, joka murretaan mahdollistamisen lopettamisella.

Päihderiippuvuus on vahvasti perinnöllinen sairaus, joka johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan. Toimivassa hoidossa autetaan näkemään oma todellinen tila ja ymmärtämään sairauskäsite. Toimivassa hoidossa autetaan myös lähipiiriä. Kyse on holistisesta sairaudesta, ja
usein lähipiiri on tietämättään mahdollistaja.

 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005621668.html

 

https://www.rumba.fi/uutiset/dj-ja-housen-supertuottaja-avicii-on-kuollut/

 

]]>
4 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254147-media-paihderiippuvuuden-mahdollistajana#comments Alkoholismi Metamfetamiini Minnesotahoito Päihderiippuvuus Sillanpää Fri, 20 Apr 2018 20:28:35 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254147-media-paihderiippuvuuden-mahdollistajana
Pitääkö olla motivoitunut päihteettömyyteen raitistuakseen - ei pidä! http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253003-pitaako-olla-motivoitunut-paihteettomyyteen-raitistuakseen-ei-pida <p>Minulta kysytään usein, että pitäkö alkoholistin olla motivoitunut, että hänet saa hoitoon. Vastaus on yksinkertaisesti, että ei pidä.&nbsp;</p><p><br />Se riittää, että päihderiippuvasisen saa hoitolaitokselle. Toipuminen lähtee siitä.</p><p>Puhun päihderiippuvuudesta ja alkoholismista synonyymeinä. Ei ole merityksellistä onko huumeena esimerkiksi&nbsp; metamfetamiini vai alkoholi, riippuvuus tapahtuu sille jolla on sille geneettinen alttius.</p><p>Hyvin harva alkoholisti on motivoitunut raitistumaan. En ollut minäkään. Viinan jättäminen tuntui kauheimmalta idealta ikinä - hauskuus elämästä häviäisi. Julkisuudessa vellovasta keskustelusta voisin päätellä että ei ole myöskään Jari Sillanpää motivoitunut. Kielto on päihderiippuvaisella aina todella kova. Sillanpään tapauksessa sairaus näyttäisi edenneen todella pitkälle. Kukaan ihminen jolla on realistinen kuva seuraamuksista, ei matkustaisi huumenorkare taskussa, sellaisissa maissa mistä siitä lähtee saman tien lusimaan vuosiksi. Puhun sairaudesta, koska Sillanpää ei pysty enää konroloimaan päihteiden käyttöään millään tasolla. Hän tarvitsee apua.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun minulle esitettiin Minnesota-mallinen hoitomuotuo, laskin nopeasti päässäni aikoinaan, että kuinka paljon ostan viikottaisia terapiatunteja hoitomaksulla. Olisin samalla rahalla voinut käydä vajaa pari vuotta terapiassa. Perimmäinen syy miksi ajattelin näin, oli se, että silloin minun ei olisi tarvinnut luopua kuningas alkoholista. Yksikään alkoholisti ei nimittäin halua luopua pullostaan, känneistään, övereistään tai örväilyistään. Hän ei ymmärrä, että pahan olon aiheuttaja on alkoholi, vaan syyt on kaikessa muussa. Ja ainoa tapa päästä kemiallisesta riippuvuudesta irti, on että altistus loppuu kokonaan. Läheiset ovat kuulleet jo kaikki verukkeet ja selitykset juomiselle.</p><p><br />Lähestulkoon aina on jokin ulkoinen tekijä jonka avustuksella, tai aloitteesta, alkoholisti tulee hoitokeskukseen. Omalla kohdallani vaimo ajoi minut paikalle. Oli sen verran hermostunut juomisestani että muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Tai oikeastaan oli, mutta onnistuin viimeisen lupaukseni pitämisessä kolmisen viikkoa. Vaikka erouhka oli jo ilmeinen.</p><p>Kauhistelin myös hoitomaksua aikoinaan. Sanottakoon ensin, että se on aika lailla sama kaikissa hoitolaitoksissa, vakiintunut. Hoitomaksu sisältää kuukauden täyden ylläpidon hoitolaitoksessa, intensiivistä terapiaa 8-17 joka päivä (joka toteutetaan useamman terapeutin voimin), sekä vuoden mittaisen jokaviikkoisen jatkohoidon. Tämän lisäksi, se sisältää &rdquo;ikuisen&rdquo; oikeuden saada palata hoitolaitokselle jatkoviikolle, mikäli ei ota ensimmäistä ryyppyä. Se on yksi hoidon kulmakivistä: Jos ja kun alkaa ahdistamaan, tieto siitä, että on mahdollista päästä &rdquo;turvalliseen&rdquo; ympäristöön, auttaa paljon. Tämä turva on erittäin tärkeä. Kaikissa muissa hoitomuodoissa potilas laitetaan täysin tyhjän päälle hoitolaitoksesta lähtiessään. Ei ole mitään seurantaa tai tukea, korkeintaan pyydetään lastensuojelun toimesta käydä antamassa näytteet viikottain. Tässä hoitomuodossa näin ei tapahdu. Täällä autetaan.&nbsp;<br />Voisi sanoa, että Hoitolaitoksessa opitaan ymmärtämään sairaus, ja jatkohoidossa opitaan elämään raitista elämää. Kummatkin ovat täysin kriittinen osa raitistumista.&nbsp;<br />Omalla kohdallani hoitomaksu vastasi alle puolen vuoden viinoja. Jos otetaan sovittelut ja muut kohellukset mukaan, niin poltin hoitomaksun parissa kuukaudessa päihteisiin ja niiden liitännäisiin.</p><p>Kysymys on ennemminkin siitä, miten alkoholistin saa sinne hoitoon. Istumaan siihen autoon, hyppäämään junaan jne. POIS LOJUMASTA JA HAISEMASTA NURKISTA!</p><p>Kaikkein paras hetki iskeä on krapula. Ja mieluiten joku elämää suurempi moka alla. Sen suurempi, sen parempi. Se on ainoa hetki, jolloin alkoholisti on nöyrä. Muuten me nyt vain olemme ylimielisiä kusipäitä, jotka valehtelemme aina kun avaamme suumme. Saatamme olla sitä kyllä ihan raittiinakin (tomi.huom.).<br />Jokainen läheinen tietää, että alkoholistin mokien määrä ja syvyys kasvavat ajan saatossa. Näin tapahtui minullekin. Mokat olivat jokaviikkoisia. &rdquo;Pari bisseä&rdquo; lähikuppilassa päättyivät seuraavana iltapäivänä sammumiseen kotona. Avantoon meno päättyi pari päivää myöhemmin. Kauppaan meno, auton huoltoon vienti, ihan mikä tahansa. Minuun ei yksinkertaisesti voinut luottaa. Totta kai häpesin näitä tilanteita. Juuri silloin kannattaa iskeä kiinni kun alkoholisti häpeää.</p><p>Kerron esimerkkitilanteesta. Kun alkoholisti makaa sammuneen (ja me sammumme lähes aina kun käytämme viinaa) niin on hyvä kutsua koolle lähipiiri. Lähipiirille on jo entuudestaan kerrottu, että kun tilaisuus tulee, tehdään interventio. Lähipiiriin voi kuulua lapsia, lapsenlapsia, vanhempia, niitä joihin alkoholistin käytös vaikuttaa. Siinä sitten kun isukki/äiti/ lapsi/ eno avaa silmiään, makaa oksennuksessaan tai paskassaan, silmäkulma auki, lommo päässä, tms, rinki ympärillä toteaa tyyliin: Nyt on &rdquo;Ukki/Momma / Keijo/ Elma&rdquo; sellainen tilanne, että me emme hyväksy enää tätä. Joko sinä lähdet nyt hoitoon, tai emme halua olla sinun kanssasi enää tekemisissä. Emme vaadi sinulta mitään, mutta me emme halua enää, että sairautesi vaikuttaa elämäämme. Olemme järjestäneet sinulle kyydin hoitolaitokselle, ja lääkäri tulee kirjoittamaan sinulle kuukauden sairasloman. Kellään ei ole oikeutta saada tietää sairaslomasi syytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on hypätä auton kyytiin ja lähteä matkaan. Kaikki on hoidettu puolestasi. Hoidon voit koska tahansa keskeyttää, se on täysin vapaaehtoinen. Pyydämme kuitenkin, että olisit siellä edes muutaman päivän, koska me emme jaksa tätä enää.</p><p>Kun alkoholisti saadaan hoitolaitokselle, saa hän nimittäin todella nopeasti kopin hommasta. Itse koin että se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyin rauhoittumaan. Minun ei tarvinnut selitellä kenellekään, kaikki ymmärsivät minua. Syys siihen on, että paikalla oli vain toisia alkoholisteja. Kaikki enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, eivät he syyttää olleet päihdehoitokeskukseen &rdquo;joutuneet&rdquo;, vaikka jokainen näin kokee ensimmäisinä tunteina.<br />Toipuminen lähtee saman tien käyntiin, kun saa vertaistukea. Krapulan ja vieroitusoireiden poistuttua, pääsee ensimmäistä kertaa se oikea ihminen esiin. Se oikea Keijo tai Elma. Häntä ei ole useasti tavattu vuosikymmeniin, ei edes hän itse. Alkoholismi on sairaus, jossa sairastaja on maailmanmestari valehtelemaan, itselleen ja muille.</p><p><br />Jos sitten ei interventiot onnistu, niin silloin alkoholisti pitää jättää yksin. Kaikki muu on mahdollistamista. Tämä on usein todella vaikea paikka läheisille. On vaikea ymmärtää, että alkoholistista &rdquo;huolehtiminen&rdquo;, on lähes aina mahdollistamista. Kenenkään henkeä vaarantamatta, pitää alkoholistin hoitaa oma paskapyykkinsä. Sitä ei tule kenenkään muun pestä. Hoivaamalla alkoholistia varmistetaan se, että hän pääsee hautaan ennenaikaisesti. Rakkautta tässä tilanteessa on jättää alkoholisti yksin, ja todeta, että haluan/ haluamme olla kanssasi tekemisissä vasta sitten, kun olet hoitanut sairautesi. Siihen löytyy toimiva hoito, siitä on todisteet, mutta sinulla on vastuu sairautesi hoitamisesta. Emme ole vihaisia sinulla, vaan sille, että et hoida sairauttasi.</p><p>Lopuksi: Kaikki eivät raitistu. On niitä joiden matka johtaa hautaan. Kaikkien matka johtaa joskus hautaan, mutta hoitamattomana alkoholismiin kuolee keskimäärin 48 &ndash;vuotiaana. Miehet ennemmin ja naiset myöhemmin. Narkomaanit ennemmin ja viinanjuojat myöhemmin.</p><p>Hyviä neuvoja interventioihin ja tietoa hoidosta saa soittamalla terapeuteille.</p><p>Apua löytyy sairauteen &ndash; olen kiitollinen, että saan olla mukana auttamassa ihmisiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulta kysytään usein, että pitäkö alkoholistin olla motivoitunut, että hänet saa hoitoon. Vastaus on yksinkertaisesti, että ei pidä. 


Se riittää, että päihderiippuvasisen saa hoitolaitokselle. Toipuminen lähtee siitä.

Puhun päihderiippuvuudesta ja alkoholismista synonyymeinä. Ei ole merityksellistä onko huumeena esimerkiksi  metamfetamiini vai alkoholi, riippuvuus tapahtuu sille jolla on sille geneettinen alttius.

Hyvin harva alkoholisti on motivoitunut raitistumaan. En ollut minäkään. Viinan jättäminen tuntui kauheimmalta idealta ikinä - hauskuus elämästä häviäisi. Julkisuudessa vellovasta keskustelusta voisin päätellä että ei ole myöskään Jari Sillanpää motivoitunut. Kielto on päihderiippuvaisella aina todella kova. Sillanpään tapauksessa sairaus näyttäisi edenneen todella pitkälle. Kukaan ihminen jolla on realistinen kuva seuraamuksista, ei matkustaisi huumenorkare taskussa, sellaisissa maissa mistä siitä lähtee saman tien lusimaan vuosiksi. Puhun sairaudesta, koska Sillanpää ei pysty enää konroloimaan päihteiden käyttöään millään tasolla. Hän tarvitsee apua.

 

Kun minulle esitettiin Minnesota-mallinen hoitomuotuo, laskin nopeasti päässäni aikoinaan, että kuinka paljon ostan viikottaisia terapiatunteja hoitomaksulla. Olisin samalla rahalla voinut käydä vajaa pari vuotta terapiassa. Perimmäinen syy miksi ajattelin näin, oli se, että silloin minun ei olisi tarvinnut luopua kuningas alkoholista. Yksikään alkoholisti ei nimittäin halua luopua pullostaan, känneistään, övereistään tai örväilyistään. Hän ei ymmärrä, että pahan olon aiheuttaja on alkoholi, vaan syyt on kaikessa muussa. Ja ainoa tapa päästä kemiallisesta riippuvuudesta irti, on että altistus loppuu kokonaan. Läheiset ovat kuulleet jo kaikki verukkeet ja selitykset juomiselle.


Lähestulkoon aina on jokin ulkoinen tekijä jonka avustuksella, tai aloitteesta, alkoholisti tulee hoitokeskukseen. Omalla kohdallani vaimo ajoi minut paikalle. Oli sen verran hermostunut juomisestani että muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Tai oikeastaan oli, mutta onnistuin viimeisen lupaukseni pitämisessä kolmisen viikkoa. Vaikka erouhka oli jo ilmeinen.

Kauhistelin myös hoitomaksua aikoinaan. Sanottakoon ensin, että se on aika lailla sama kaikissa hoitolaitoksissa, vakiintunut. Hoitomaksu sisältää kuukauden täyden ylläpidon hoitolaitoksessa, intensiivistä terapiaa 8-17 joka päivä (joka toteutetaan useamman terapeutin voimin), sekä vuoden mittaisen jokaviikkoisen jatkohoidon. Tämän lisäksi, se sisältää ”ikuisen” oikeuden saada palata hoitolaitokselle jatkoviikolle, mikäli ei ota ensimmäistä ryyppyä. Se on yksi hoidon kulmakivistä: Jos ja kun alkaa ahdistamaan, tieto siitä, että on mahdollista päästä ”turvalliseen” ympäristöön, auttaa paljon. Tämä turva on erittäin tärkeä. Kaikissa muissa hoitomuodoissa potilas laitetaan täysin tyhjän päälle hoitolaitoksesta lähtiessään. Ei ole mitään seurantaa tai tukea, korkeintaan pyydetään lastensuojelun toimesta käydä antamassa näytteet viikottain. Tässä hoitomuodossa näin ei tapahdu. Täällä autetaan. 
Voisi sanoa, että Hoitolaitoksessa opitaan ymmärtämään sairaus, ja jatkohoidossa opitaan elämään raitista elämää. Kummatkin ovat täysin kriittinen osa raitistumista. 
Omalla kohdallani hoitomaksu vastasi alle puolen vuoden viinoja. Jos otetaan sovittelut ja muut kohellukset mukaan, niin poltin hoitomaksun parissa kuukaudessa päihteisiin ja niiden liitännäisiin.

Kysymys on ennemminkin siitä, miten alkoholistin saa sinne hoitoon. Istumaan siihen autoon, hyppäämään junaan jne. POIS LOJUMASTA JA HAISEMASTA NURKISTA!

Kaikkein paras hetki iskeä on krapula. Ja mieluiten joku elämää suurempi moka alla. Sen suurempi, sen parempi. Se on ainoa hetki, jolloin alkoholisti on nöyrä. Muuten me nyt vain olemme ylimielisiä kusipäitä, jotka valehtelemme aina kun avaamme suumme. Saatamme olla sitä kyllä ihan raittiinakin (tomi.huom.).
Jokainen läheinen tietää, että alkoholistin mokien määrä ja syvyys kasvavat ajan saatossa. Näin tapahtui minullekin. Mokat olivat jokaviikkoisia. ”Pari bisseä” lähikuppilassa päättyivät seuraavana iltapäivänä sammumiseen kotona. Avantoon meno päättyi pari päivää myöhemmin. Kauppaan meno, auton huoltoon vienti, ihan mikä tahansa. Minuun ei yksinkertaisesti voinut luottaa. Totta kai häpesin näitä tilanteita. Juuri silloin kannattaa iskeä kiinni kun alkoholisti häpeää.

Kerron esimerkkitilanteesta. Kun alkoholisti makaa sammuneen (ja me sammumme lähes aina kun käytämme viinaa) niin on hyvä kutsua koolle lähipiiri. Lähipiirille on jo entuudestaan kerrottu, että kun tilaisuus tulee, tehdään interventio. Lähipiiriin voi kuulua lapsia, lapsenlapsia, vanhempia, niitä joihin alkoholistin käytös vaikuttaa. Siinä sitten kun isukki/äiti/ lapsi/ eno avaa silmiään, makaa oksennuksessaan tai paskassaan, silmäkulma auki, lommo päässä, tms, rinki ympärillä toteaa tyyliin: Nyt on ”Ukki/Momma / Keijo/ Elma” sellainen tilanne, että me emme hyväksy enää tätä. Joko sinä lähdet nyt hoitoon, tai emme halua olla sinun kanssasi enää tekemisissä. Emme vaadi sinulta mitään, mutta me emme halua enää, että sairautesi vaikuttaa elämäämme. Olemme järjestäneet sinulle kyydin hoitolaitokselle, ja lääkäri tulee kirjoittamaan sinulle kuukauden sairasloman. Kellään ei ole oikeutta saada tietää sairaslomasi syytä. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä, on hypätä auton kyytiin ja lähteä matkaan. Kaikki on hoidettu puolestasi. Hoidon voit koska tahansa keskeyttää, se on täysin vapaaehtoinen. Pyydämme kuitenkin, että olisit siellä edes muutaman päivän, koska me emme jaksa tätä enää.

Kun alkoholisti saadaan hoitolaitokselle, saa hän nimittäin todella nopeasti kopin hommasta. Itse koin että se oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyin rauhoittumaan. Minun ei tarvinnut selitellä kenellekään, kaikki ymmärsivät minua. Syys siihen on, että paikalla oli vain toisia alkoholisteja. Kaikki enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, eivät he syyttää olleet päihdehoitokeskukseen ”joutuneet”, vaikka jokainen näin kokee ensimmäisinä tunteina.
Toipuminen lähtee saman tien käyntiin, kun saa vertaistukea. Krapulan ja vieroitusoireiden poistuttua, pääsee ensimmäistä kertaa se oikea ihminen esiin. Se oikea Keijo tai Elma. Häntä ei ole useasti tavattu vuosikymmeniin, ei edes hän itse. Alkoholismi on sairaus, jossa sairastaja on maailmanmestari valehtelemaan, itselleen ja muille.


Jos sitten ei interventiot onnistu, niin silloin alkoholisti pitää jättää yksin. Kaikki muu on mahdollistamista. Tämä on usein todella vaikea paikka läheisille. On vaikea ymmärtää, että alkoholistista ”huolehtiminen”, on lähes aina mahdollistamista. Kenenkään henkeä vaarantamatta, pitää alkoholistin hoitaa oma paskapyykkinsä. Sitä ei tule kenenkään muun pestä. Hoivaamalla alkoholistia varmistetaan se, että hän pääsee hautaan ennenaikaisesti. Rakkautta tässä tilanteessa on jättää alkoholisti yksin, ja todeta, että haluan/ haluamme olla kanssasi tekemisissä vasta sitten, kun olet hoitanut sairautesi. Siihen löytyy toimiva hoito, siitä on todisteet, mutta sinulla on vastuu sairautesi hoitamisesta. Emme ole vihaisia sinulla, vaan sille, että et hoida sairauttasi.

Lopuksi: Kaikki eivät raitistu. On niitä joiden matka johtaa hautaan. Kaikkien matka johtaa joskus hautaan, mutta hoitamattomana alkoholismiin kuolee keskimäärin 48 –vuotiaana. Miehet ennemmin ja naiset myöhemmin. Narkomaanit ennemmin ja viinanjuojat myöhemmin.

Hyviä neuvoja interventioihin ja tietoa hoidosta saa soittamalla terapeuteille.

Apua löytyy sairauteen – olen kiitollinen, että saan olla mukana auttamassa ihmisiä.

]]>
6 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253003-pitaako-olla-motivoitunut-paihteettomyyteen-raitistuakseen-ei-pida#comments Alkoholismi Päihde Päihdehoito Raitistuminen Riippuvuus Wed, 28 Mar 2018 13:11:16 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253003-pitaako-olla-motivoitunut-paihteettomyyteen-raitistuakseen-ei-pida
Arvovalta ja EU http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248376-arvovalta-ja-eu <p><strong>Eduskunnan arvovalta kuulemma menee kännäämisestä ja kourimisesta. Väite kuulostaa liioittelulta. Ikään kuin ihmiset kuvittelisivat, ettei eduskunnassa ole kännätty ja kourittu. Ylipäätään <a href="https://www.is.fi/tyoelama/art-2000005295923.html">poliitikkoja ei arvosteta </a>ennestäänkään.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Minä olen aina kuvitellut edellä mainitusti, eikä siihen ole tarvinnut kuin seurata uutisia. Muutamin esimerkein: eduskunnassa välillä vedetään kovia nesteitä päätyyn asti ja haetaan niistä myös vauhtia työhön <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000002825974.html">[1] </a><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482767.html">[2]</a> sekä <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005500679.html">kouritaan naisia</a>. 70-luvulla oli kuulemma tunnettu &quot;Neliveto-Sarakka&quot;, eikä Kekkonenkaan huulet kuivana aina ollut.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos arvovalta on jo mennyt, voiko se mennä enää? Pitääkö erota?</p><p>&nbsp;</p><p>Pitääkö töissä juopottelevan veronkiertäjän erota työstään, jos on EU-komission puheenjohtaja? Ei tarvitse, koska homma on poliitikkojen hallussa ja EU on niin tärkeä juttu, että sitä pitää johtaa päissään. Eikä EU toisaalta osaa päättää, kuka hommat hoitaisi, ellei luxemburgilainen kompromissikomissaari tai kabinettien eteläeurooppalaisen liittouman suosikki.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=XPgiI46FCDU">Esimerkki 1, </a><a href="https://www.youtube.com/watch?v=nnungvfUXSI">esimerkki 2, </a><a href="https://www.youtube.com/watch?v=v4G6KyKx7pk">esimerkkejä 3</a><a href="https://www.youtube.com/watch?v=nnungvfUXSI">. </a>Jean-Claude Juncker, kaikkien janoisten sankari.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan arvovalta kuulemma menee kännäämisestä ja kourimisesta. Väite kuulostaa liioittelulta. Ikään kuin ihmiset kuvittelisivat, ettei eduskunnassa ole kännätty ja kourittu. Ylipäätään poliitikkoja ei arvosteta ennestäänkään.

 

Minä olen aina kuvitellut edellä mainitusti, eikä siihen ole tarvinnut kuin seurata uutisia. Muutamin esimerkein: eduskunnassa välillä vedetään kovia nesteitä päätyyn asti ja haetaan niistä myös vauhtia työhön [1] [2] sekä kouritaan naisia. 70-luvulla oli kuulemma tunnettu "Neliveto-Sarakka", eikä Kekkonenkaan huulet kuivana aina ollut.

 

Jos arvovalta on jo mennyt, voiko se mennä enää? Pitääkö erota?

 

Pitääkö töissä juopottelevan veronkiertäjän erota työstään, jos on EU-komission puheenjohtaja? Ei tarvitse, koska homma on poliitikkojen hallussa ja EU on niin tärkeä juttu, että sitä pitää johtaa päissään. Eikä EU toisaalta osaa päättää, kuka hommat hoitaisi, ellei luxemburgilainen kompromissikomissaari tai kabinettien eteläeurooppalaisen liittouman suosikki.

Esimerkki 1, esimerkki 2, esimerkkejä 3. Jean-Claude Juncker, kaikkien janoisten sankari.

]]>
0 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248376-arvovalta-ja-eu#comments Alkoholismi EU Jean-Claude Juncker Juopottelu Sat, 30 Dec 2017 19:44:57 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248376-arvovalta-ja-eu
Väärä päihdehoito tappaa! http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243041-toimiva-paihdehoito-on-olemassa-miksei-se-suomessa-ole-vallitseva-hoitomuoto <p>Christer, raitis alkoholisti hei. En ole ehkä stereotyyppinen käsityksiänne vastaava, mutta olen alkoholisti. Olen useamman lapsen isä, rakastava aviomies, työssä käyvä, ylempää keskiluokkaa oleva mies. Hyvin tavallinen ihminen siis. Olen onneksi raitis, mutta kuitenkin alkoholisti lopun elämääni. Olisi kommentoitavaa. Lukekaa, jos kiinnostaa. Tämä on tosi pitkä teksti, aika faktapitoinen sellainen, mutta samalla oma tarinani. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minun ei enää tarvitse juoda. Luettuasi tämän, sinunkin käsityksesi sairaudesta nimeltä alkoholismi saattaa muuttua. Toivottavasti muuttuu. Haluan kantaa oman korteni kekoon julkiseen keskusteluun, kokemuspohjaltani. Sellaisen ihan oikean alkoholistin näkökulmasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Raitistuttuani on ollut hämmentävää nähdä kuinka huonosti ja vähän päihderiippuvuudesta on oikeaa tietoa. Useimmat päihderiippuvaiset haluavat nimittäin raitistua. Se olisikin helppoa, jos voisi vain &rdquo;ottaa itseään niskasta kiinni&rdquo; tai olla &rdquo;vähemmän selkärangaton lusmu&rdquo;. Suomessa lähtökohta kaikelle päihdehuollolle on keskittyä vain päihteen kulutuksen määriin. Tämä on alkoholismissa lähes merkityksetöntä. Näin ei ole melkeinpä missään muussa länsimaassa, vaan muissa maissa tätäkin sairautta ymmärretään paljon paremmin. Päihderiippuvuudessa ei ole oleellista paljonko juodaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Ensin kerron hieman käsitteistä suurkuluttaja, alkoholisti ja rappioalkoholisti. Suurkuluttaja on ihminen, joka voi kuluttaa vaikka kuinka paljon viinaa tulematta riippuvaiseksi siitä, koska hänellä ei ole päihderiippuvuutta aiheuttavia geenejä. Sitten on Rappioalkoholisti. Heitä on vain noin 5% kaikista alkoholisteista. Rappioalkoholistien sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että kuntoutuksen tarve on eri kuin alkoholisteilla. Alkoholistin ajatellaan yleensä stereotyyppisesti olevan rappioalkoholisti. Minä en ole suurkuluttaja enkä rappioalkoholisti.&nbsp; Joitain ihmisiä saattaa hämmästyttää kuullessaan, että olen alkoholisti. Minä tarvitsin alkoholisteille tarjottavaa oikeaa hoitoa. En sitä mitä Suomessa annetaan julkisella puolella. Onneksi sain oikeaa hoitoa. Siitä myöhemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Määritelmä alkoholistista. Alkoholisti on ihminen, jonka altistus päihteelle on aiheuttanut riippuvuuden, aivoissa on tapahtunut hermostomuutoksia, koska heillä on geneettinen alttius näille muutoksille. Tämä on kriittistä ymmärtää, jotta voi ymmärtää alkoholismia. Ei ole olemassa lääkettä tai mitään poppakonsteja, joilla alkoholismiin sairastunut voisi ryhtyä normaalikuluttajaksi. Se ei vain neurologisesti onnistu. Ainoa tapa hoitaa päihderiippuvuutta on JÄTTÄÄ päihde kokonaan. Suomessa päihdehuolto keskittyy vain käytännössä suurkuluttajien tiedon määrän nostamiseen tai rappioalkoholistien hoitamiseen eri tukimuodoin. Yhtään alkoholistia sillä ei raitisteta ikinä, koska kaikki hoito perustuu siihen että annetaan riippuvaiselle jotain päihdettä jonkun verran.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä oheinen THL artikkeli oli varsin pysäyttävä. Pysäyttävä siksi, miten paljon (sekosin jo laskuissa kuinka paljon) tässä oli esimerkkejä täydellisestä päihderiippuvuuden ymmärtämättömyydestä. Haastateltu THL:n tutkijaprofessori on niin kujalla, että oksat pois. Hänen, sekä valitettavasti vallalla olevat, käsitykset tappavat paljon ihmisiä. Luit oikein, tappavat. Pureudun itse artikkeliin lopuksi, kerron ensin hieman taustaa sairaudesta ja itsestäni. Lukijalle tiedoksi että käytän alkoholismia ja päihderiippuvuutta synonyymeinä.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen siis raitis päihderiippuvainen, kutsun itseäni kuitenkin alkoholistiksi, koska alkoholi oli minun päähuumeeni. Raitis siksi, että hoidan itseäni, enkä käytä mitään päihdettä, lainkaan. Se tarkoittaa kaikkia keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitäkin. En voi esimerkiksi käyttää yleisesti tunnettua kipulääkettä nimeltä panacodi, koska se vaikuttaa aivojeni päihdekeskukseen. Se olisi minulle &rdquo;ensimmäinen ryyppy&rdquo;. En ole mielestäni &rdquo;pilleristi&rdquo;, mutta se saisi minut ryyppäämään. Lähes kaikki PKV(pääsääntöisesti keskushermostoon vaikuttavat) -lääkkeet vaikuttavat samaan aivokeskukseen kuin viina ja olisi minulle ensimmäinen ryyppyni. En voi ottaa yhtäkään ryyppyä. Tai voin, mutta silloin sairauteni johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, koska yksikin ryyppy on liikaa ja tuhat ryyppyä aivan liian vähän minulle. Alkoholistien ennenaikainen kuolleisuus on nimittäin 100%. Kaikki kuolevat joskus, mutta päihderiippuvainen aikaisemmin. Keskimäärin 48-vuotiaana: Naiset myöhemmin ja miehet aiemmin. Olen tavannut hyvin paljon lääkäreitä, joilla ei ole tarpeeksi tietämystä päihdeasioista. Omalla kohdallani tarkistan aina reseptilääkkeeni sopivuuden hoitolaitoksestani. Vaikka kerron AINA lääkärille päihdetaustastani, käynnin yhteydessä on minulle määrätty lääkkeitä jotka saisivat minut juomaan. Onneksi olen hemmetin tarkka. Jopa liköörikarkit tai light soija on nou nou listalla. Niissä on viinaa ja ne saattavat laukaista päihteen käytön uudelleen. Se on päihderiippuvuutta. Kun aivoni päihdekeskus aktivoituu, minulta menee kaikki estot ja minusta tulee vastuuton. Hoidan itseäni siksi hyvin tarkasti. Enkä syyllistä lääkäreitä. Ei voi tietää, jos ei asioita opeteta kuten ne ovat. Kun meillä A-klinikkasäätiön johtava lääkäri puhuu siitä, että kuinka alkoholisti voi opetella kohtuukäyttäjäksi, saa se kaikki toipuneet lähes raivon valtaan. Myöhemmin siitä, että miksi hän kenties sanoo näin.&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>Vielä juovana aikana ajattelin, että päihteestä luopuminen olisi täysin mahdotonta: &rdquo;Minulta häviäisi kaikki hauskuus elämästäni&rdquo;. Tänään ajattelen, että mihin olen koskaan oikeastaan tarvinnut päihdettä? Elän erittäin hauskaa ja rikasta elämää ilman että minun tarvitsee enää juoda. Saada juoda on muuttunut siihen ettei enää tarvitse juoda!</p><p>&nbsp;</p><p>Monen elämässä on aikakausia, joihin kuuluu päihteiden käyttöä enemmän kuin normaalisti. Opiskeluaika on yksi tällainen. Biletetään kavereiden kanssa ja pidetään hauskaa. On myös ymmärrettävää, että esimerkiksi avioero on sellainen vaihe, jonka jälkeen saattaa käydä enemmän ulkona ja päihteiden käyttö lisääntyy hetkellisesti.</p><p>Näissä päihde ei ole kuitenkaan keskiössä vaan hauskanpito, tuulettuminen, kumppanin etsintä tms. Päihderiippuvaiselle taas päihde on AINA keskiössä. Juominen ei liity enää millään lailla hauskanpitoon tai kumppanin hakuun vaan se on pakonomaista. Päihderiippuvainen järjestää itselleen kaikki mahdollisuudet päihdyttää itseään. Siksi suurin yksittäinen ammattikunta alkoholisteista on yrittäjät. Se on päihteenkäytön mahdollistaja. Olen ollut itsekin yrittäjä, se sopi vallan hyvin minulle. Asioita sattuu ja tapahtuu alkoholistille aina, paljon enemmän kuin ei-riippuvaiselle, asioita jotka eivät selity tilastopoikkeamilla. Yksi ilmiö on jatkuvasti kadoksissa olevat kännykät tai maksukortit. En tiedä kuinka monta takkia olen itse lahjoittanut löytötavaratoimistolle, kun ei seuraavana päivänä ole ollut harmainta aavistusta minkä ravintolan narikkaan olen takkini jättänyt. Ravintolat, joihin takki jätettiin narikkaan, ovat tosin poistuneet minun ohjelmistostani jo vuosia sitten. Diskopallot ovat kaukana takana, kun sairaus nimeltä alkoholismi etenee. Loppuvaiheessa juodaan yksin salaa tai muiden sairastuneiden kanssa. Keskikaljaräkälöissä istuu tuhansia sairastuneita aamusta &rdquo;pitämässä&rdquo; lystiä. Huumeiden käyttäjät kerääntyvät narkkiluoliin piikittämään. Siitä on hauskuus ja diskopallot todella kaukana. Siellä on samassa sairauden kehitysvaiheessa olevia ihmisiä. Minulla Teatterin vipit vaihtuivat kontrollin menettämisen myötä toisiin paikkoihin. Lopuksi taivaallisin hetki oli juoda yksin kotona ja häipyä heti, kun oli tiedossa että joku olisi tulossa kotiin. Tosi hauskaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Alkoholismi on krooninen sairaus, puhjettuaan se ei koskaan parane. Tästä syystä alkoholisti ei voi koskaan juoda vain vähän. On ehkä helpompi ymmärtää se näin, kukaan on tuskin kuullut jonkun olevan vain vähän heroinisti tai amfetamiinisti, jos on riippuvainen. Sairaus on niin vakava, että se on suurin tappaja työikäisten keskuudessa Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä kohdin otan käyttöön sanan määrä. Päihderiippuvuudessa ei ole nimittäin millään muotoa kyse siitä paljonko jotain ainetta käytetään. Yksikin on liikaa ja valtavasti on liian vähän. Kun sairaus altistuksen myötä on puhjennut, pienikin määrä johtaa suureen määrään. Aina. Poikkeuksetta. Minä en ole vuosikausiin voinut juoda enää vähän. Alkoholi on upea aine, en sen käyttäjiä moralisoi millään tavalla. Maailmassa tapahtuu valtavasti ihania asioita sen siivittämänä. Minulle se ei kuitenkaan sovi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki päihderiippuvuus vaatii (hieman oikoen) kaksi asiaa: Perintötekijät ja altistuksen. Olen saanut kumpaakin. Runsaasti. Perintötekijäni ovat kohdallaan ja altistusta 70-lukulaiselle on kertynyt vuosikymmenten ajan. Isäni raitistui ns. hiekkahoidolla, makaa nyt Hietsun hautausmaalla raittiina. Hän koki saman kohtalon kuin sadattuhannet suomalaiset ovat kokeneet. Näin käy jokaiselle päihderiippuvaiselle ennenaikaisesti, jos hän ei sairauden puhjettua lopeta päihteen käyttöä kokonaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisella ihmisellä on jossain lähipiirissä päihderiippuvainen. Moni ei sitä vain huomaa, koska me olemme niin hemmetin ovelia piilottelemaan sairauttamme. Mutta jos ymmärtää vähän sairauden häpeämekanismia niin juovia alkoholisteja on helppoa nähdä. Ne ovat niitä jotka eivät KOSKAAN tule vastaan kadulla alkon kassi kourassa, ja pälyilee ympäriinsä mennessään viinaliikkeeseen sisään. Hän häpeää. Alkoholisti vähättelee aina käyttöään. Oikeastaan aina kun alkoholisti avaa suunsa niin hän valehtelee. Oletko Christer juonut? Vähän (vähän mitä sattuu), pari (pari päivää), muutaman (muutaman viinitonkan tai viinapullon). Nykyään voin oikein hyvin käydä ostamassa vaimolleni shampanjapullon kaupasta ja kävellä se kädessä kadulla. Minulla ei ole enää häpeämekanismia, koska olen raitis.</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi sitten puhun tästä näin avoimesti? Yksinkertaisesti siksi koska en häpeä sitä. Ei minulla ole mitään syytä hävetä, että minulla on sellaiset geenit mitä minulla on. Ne tuli annettuina. On löydetty 11 eri päihderiippuvuutta aiheuttavaa geeniä. Tästä syystä toisilla riippuvuus puhkeaa nopeammin kuin toisilla. Hoitamattomana se johtaa kuitenkin ennenaikaiseen kuolemaan kaikilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Geneettistä alttiutta Suomessa kantaa noin 10% kansakunnastamme. Voisi kääntäen sanoa että onneksi reilu 90% ei kärsi tästä geeniperimästä. Tämä on nimittäin sairaus, jonka nimen loppu on holismi. Toisin sanoen se on kokonaisvaltainen sairaus, josta syystä se koskee paljon suurempaa populaatiota kuin pelkästään itse käyttäjää. Tämä on sairaus, jolla on myös WHO:n ICT tautiluokitus. Suomessa se määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi. Voiko sairauden määritelmältä oikeastaan vaatia edes enempää: Perinnöllisyys, kroonisuus, fataalisuus.</p><p>Moni ihmettelee sitä että Christer, sulla on ollut ihan hemmetin kova ura, miten SINÄ muka voit olla juoppo.</p><p>Suomessa on juovia alkoholisteja työelämässä noin 400.000. Se on paljon. Tässäkin artikkelissa kuten niin monesti muulloinkin, kun saa kuulla jonkun romahtaneen päihderiippuvuuden takia, hämmästellään sitä että &rdquo;mutta sehän hoiti työnsä niin hyvin&rdquo;. Niin tein minäkin. Hoidin hommani aina hemmetin hyvin. Tämä liittyy alkoholismin häpeämekanismiin: &rdquo;Ettei vain kukaan saa tietää&rdquo;. Kulissit ovat kunnossa. Kun saadaan ensimmäistä kertaa kenkää, ollaan oikeastaan ihan alkoholismisairauden kehityksen loppuvaiheessa. On arvioitu, että potkujen saannin kohdalla on perheissä helvetti ollut irti jo keskimäärin 10v. Alkoholismi kehittyy usein vuosikymmenten saatossa. Kovat huumeet ovat yleensä &rdquo;oikotie onneen&rdquo;. En saanut koskaan kenkää, mutta ei meilläkään ole ollut aina juhlaa sairauteni takia. Minun takia on jouduttu valehtelemaan aika paljon, koska en ole päässyt sinne tai sinne, koska olen ollut dokaamassa. Pieni vähemmistö alkoholisteista on väkivaltaisia. Onneksi en kuulu tähän populaatioon. Muutoin olen tosin kohdannut kaikki seuraamukseni, niitä on jokaisella alkoholistilla. Yksi niistä on avoin keskustelu sairaudesta perheen sisällä, myös lasten kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä &rdquo;kyllähän se työnsä hoitaa&rdquo; -määritelmässä on yksi koominen puoli: alkoholistilla on aina hirmuinen kiire töissä. Alkoholisti ensinnäkään ei ole koskaan poissa maanantaisin töistä. Se on ihan ei-ongelmaisten keksimä juttu. Me menemme vaikka kuinka väsyneinä maanantaina töihin. Muutoinhan meitä voisi luulla alkoholisteiksi! Alkoholistilla menee usein maanantai ja tiistai töissä toipuessa. Keskiviikkona hän saa työt tehtyä ja torstaina voi jo hieman maistella iltapäivästä kollegoiden kanssa lounaan jälkeen. Perjantai menee omalla voimallaan, koska tietää että heti kun kellokortin saa leimattua niin askel tahdittaa Alkoon. Taudin loppuvaiheessa alkoreissu siirtyy jo keskipäivään, edeltävään päivään jne. Mutta maanantait ovat pyhiä. Koska vain alkoholistit ovat rokulilla maanantaisin. Koska alkoholisti tekee viikon duunit yhdestä kahteen päivässä on hänellä ihan kauhea kiire!</p><p>&nbsp;</p><p>Häpeään liittyy myös juomisen piilottelu ja toleranssin kasvu. Mukaan tulevat piilopullot, salajuonnit jne. Jokainen alkoholisti piilottelee juomistaan. Tämä siksi että hänelle ei kerta kaikkiaan riitä se määrä mikä riittää normaalille ihmiselle. Minä löysin vielä pitkälle toista vuotta raitistumiseni jälkeen piilopulloja mitä veikeimmistä paikoista mm. sukkien sisältä kaapista ja vintiltä. Omakotitalossa asuvalle alkoholistille kevät on tästä syystä &nbsp;karmeaa aikaa. Lumien sulaessa esiin tulee hankeen piilotettuja pulloja, jotka on unohdettu parin minuutin jälkeen piilottamisesta. Auton takaluukku on myös tällainen jemmapaikka. Alkoholisti unohtaa tosi usein kännykkänsä ja muut tavaransa autoon, jotta voi käydä hakuhuikkareissulla autolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Palaan vielä termiin rappioalkoholisti. Rappioalkoholisti, puliukko, siwanseisoja, kassialma (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on jo juonut itsensä ns. lasilattian läpi. Hänellä ei ole enää mitään hävettävää, hän on se joka istuu torilla tai tulilla dokaamassa julkisesti. Hän on menettänyt myös yhteyden perheeseensä ja omaisiinsa. Heitä on vain pari prosenttia alkoholisteista. Heistä en tässä puhu, he tarvitsevat ihan eri apua kuin ne sadattuhannet muut jotka ovat työelämässä olevia juovia alkoholisteja, niitä joilla on kehittynyt päihderiippuvuus.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulta kysytään usein miten määritellään alkoholismi. Tähän vastaan usein että siihen liittyy käyttäytyminen silloin kun päihdettä EI saa. Puhutaan ns. Kuivahumalasyndroomasta. Päihde täyttää lopuksi kaikki ajatukset: &rdquo;Koska voin juoda?&rdquo; Kalenteria suunnitellaan niin että koska voi juoda, koska voi sitä ja tätä. Lopuksi pienimmistäkään asioista tai lupauksista ei kuitenkaan voi pitää kiinni. Tämä oli minunkin kohdallani totta: Suunnittelin kaiken juomisen ympärille. Ennen kuin hakeuduin hoitoon ei kuitenkaan vanhin lapseni ollut nähnyt minua päissäni lähes kolmeen vuoteen! Kuitenkin join 2-3 kertaa viikossa hyvinkin päihdyttävästi. Alkoholistiperheessä eläneet tietävät, että usein kaikkein vittumaisin aika on silloin kun alkoholistivanhempi EI voi juoda: Kun hän yrittää pitää kiinni niistä (katteettomista) lupauksistaan, joita hän on antanut jonkun töpeksinnän jälkeen. Isi on kireä kuin viulun kieli, lapset kävelevät varpaillaan, ettei se saatana nyt vain hermostu jostain rasahduksesta ja ala sen vuoksi juomaan. Tästä muodostuu ns. läheisriippuvuuskäyttäytyminen, mutta en pureudu tässä kirjoituksessa siihen. Moni alkoholistiperheen lapsi muistaa erityisen hyvin ne hetket, jolloin vanhempi yritti olla juomatta. Ja syyllistää itseään, kun vanhempi alkaa juomaan. Juomisen takana on aina päihderiippuvuus näissä keisseissä ja ainoa vaihtoehto on raittius. Yhdenkään lapsen ei kuulu olla juovassa alkoholistiperheessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Juomattomuudesta pääsen aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Juomattomuuden ja raittiuden ero. Sillä on eroa kuin yöllä ja päivällä nimittäin. On ihan eri asia olla raitis kuin juomaton. Raitis ihminen tajuaa, että esim. tipattomat kuukaudet kuuluvat vain päihdeongelmaisille. Kukaan muu ei niitä tarvitse. Päihdeongelmainen taas käyttää näitä aikakausia pitkään juomisensa ongelmattomuuden perustelemiseen itsellensä: &rdquo;Pystyinhän mä silloinkin vuonna 1997 olla kuukauden helposti juomatta.&rdquo; Minullakin näitä juomattomia aikakausia on ollut lukusia, kuukausista lähes vuoteen. Se kertoo siitä että minulla on ollut pitkään päihdeongelma. Ja olen niitä päihteettömiä aikakausia kyllä markkinoinut. Eihän minulla nyt mitään ongelmaa ole viinan kanssa omasta mielestäni, koska olen voinut olla juomatta pitkään. En kuitenkaan ole millään lailla ollut raitis. Kropalleni juomattomuus on varmasti ollut hyvä asia, mutta sillä ei ole tekemistä raittiuden kanssa. Loppuvaiheessa juomistiheys lisääntyy alkoholisteilla ja samassa suhteessa kontrollin menetykset. Pitkienkin juomattomien kausien jälkeen oli juomiseni saman tien samanlaista, täysin humalahakuista, kuin ennen juomatonta kautta. Kerran kuussa muuttuu kahteen kertaan kuussa, kerran viikossa, muuttuu muutamaan kertaan viikossa, kunnes juominen muuttuu pitkiksi putkiksi. Lähes kaikilla alkoholisteilla kehityskaari on tällainen. Kohdallani sairaalassa mitatut volttini ovat olleet sellaisia mitä lukija ei helposti edes uskoisi, mutta en mässäile niillä, koska määrillä ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kertovat vain siitä, että minulla on valtava toleranssi, olen päihderiippuvainen ja olen altistunut pitkään päihteelle. Onpa Christerillä kova viinapää. Niin on.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa käytetään suurkulutuksen mittarina kulutuksen määrää. Jos miehenä juot alle 24 annosta viikossa ja alle 6 annosta kerrallaan, niin olet ok. Tällä(kään) ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Näille määrille pohjana oleva tutkimus on tehty ensimmäisen kerran joskus 70/80 -luvulla Välimeren maissa. Otoksessa oli kymmeniä miljoonia ihmisiä pidemmältä aikajaksolta. Siinä tutkittiin, että minkä määrän kohdalla alkoholi kulutettuna alkaa lisätä sisätautiongelmia sekä kuolleisuutta. Se on ihan eri asia kuin päihderiippuvuus. THL on ottanut jostain kumman syystä tämän tutkimuksen ainoaksi mittarikseen määritellä kaikkea alkoholin käyttöä. Kuitenkin suurkulutus ja päihderiippuvuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Tullakseen päihderiippuvaiseksi tarvitaan kulutus sekä geeniperimä. Mainituilla määrillä ihminen voi hyvinkin tulla riippuvaiseksi, ne ovat vastanneet minunkin kulutusmääriä joskus. Mutta toleranssi kasvaa päihderiippuvaisella AINA. Ne ovat olleet minulle altistusta. Nuo annosmäärät on saanut jo vuosikymmeniä kohdallani kerrata moninkertaiseksi että olisin päihtynyt. Toleranssi kasvaa ja tavaraa tarvitsee enemmän. Suomessa tämä määrällinen seuraaminen on siis sekoitettu ihan väärään asiaan. Siinä mitataan kuolleisuutta, se ei mittaa millään lailla päihderiippuvuutta tai siihen sairastuneita. Päihderiippuvaisen toleranssi kasvaa esimerkiksi niin, että pystyy operoimaan autoa helposti 2,5 promillen humalassa antamatta edes päihtynyttä kuvaa itsestään. Välillä saa lukea lehdistä kovemmistakin lukemista. Ei-päihderiippuvainen ei pysty edes kävelemään autolle noissa lukemissa saatikka saamaan avainta virtalukkoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskimääräinen alkoholisti on ajanut 6800km päihteiden alaisena ennen kuin jää ensimmäistä kertaa kiinni. Sitä voi miettiä, kun lukee oheista artikkelia. Minäkin olen ajanut kännissä mutten koskaan kärähtänyt. Jokainen päihderiippuvainen on. Saa kauhistella. Minäkin sanon samalla lailla kuten eräs europarlamentaarikko kärähtäessään: &rdquo;Selvin päin en koskaan ajaisi kännissä&rdquo;. Ei minun moraalini hyväksy sekuntiakaan kännissä ajoa. Mutta minä muutun täysin sen yhden drinkin jälkeen. Ja se drinkki ei jää koskaan kohdallani yhdeksi. Siksi pystyn hoitamaan itseäni vain niin, etten juo yhtään mitään. En sitä ensimmäistäkään. Lääkkeeni ja hoitoni on olla sairaudestani avoin, en tunne siitä mitään häpeää. Kuitenkaan yhden kaljan jälkeen en enää omasta mielestäni olisi alkoholisti. Yksi on liikaa, tuhat on liian vähän.</p><p>&nbsp;</p><p>On aivan mieletöntä saada vihdoin elää elämää jossa ei tarvitse juoda. Päihderiippuvaisella se on pakonomaista. Ja kun päihderiippuvaiselle sanotaan, että olet terve kunhan juot vain tietyn määrän, niin päihderiippuvainen ajattelee saman tien olevansa ongelmaton. Ei hän itse näe sairauttaan, eikä helvetti soikoon yhteiskunta tee mitään avatakseen hänen silmiään! Häntä paapotaan ja sanotaan että ota vähän vähemmän. Painotus sanalla OTA. OTA vain kaksi kertaa viikossa, ja jos se on liian vaikeaa niin pidä välipäivä OTTAMISEN lomassa. OTA OTA OTA.</p><p>&nbsp;</p><p>Juomiselleen alkoholisti keksii myös vaikka mitä syitä. Karmeat huoltoriidat, vanhempien ennenaikainen kuolema, nuorena koettu väkivalta. NäilläKÄÄN ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kyllä auttavat sitä muodostumaan kun paetaan ahdistuneisuutta pulloon, mutta sairauden puhjettua on pelkästään mekanismeja perustella sillä omaa juomista. Jepellä oli niin karmean traumaattinen lapsuus, siksihän jeppe juo. Ainakin omasta mielestään. Ei, jeppe juo siksi että hänellä on päihderiippuvuus. Jari käyttää vauhtia siksi, että hänellä on päihderiippuvuus. Traumat ja muut asiat hoidetaan ihan eri foorumeilla. Päihderiippuvuutta päihteettömyydellä. Ei päihderiippuvuutta voi hoitaa käyttämällä päihdettä, lapsikin sen tajuaa!</p><p>Päihderiippuvuus on nimittäin primäärinen sairaus. Ensisijainen. Ei ole olemassakaan mitään &rdquo;Masennus, josta johtuva juominen &ndash;diagnoosia&rdquo;. Paitsi Suomessa valitettavasti. Jokainen alkoholisti masentuu loppua kohden. Se johtuu kuitenkin juomisesta, se on täysin aivokemiallista, kuten koko päihteen käyttö. Juuri tästä neurokemiallisuudesta johtuen on ihan turha haukkua alkoholistia selkärangattomaksi, erityisesti kun kaikki viralliset hoitomuodot tähtäävät kohtuukulutukseen. Sehän on aivan mahtavaa. Jokainen päihderiippuvainen, joka ei ole raitis, ostaa tuon stoorin saman tien. Silloin ei tarvitse luopua päihteestä, se onkin riippuvaisen mielestä se kauhein vaihtoehto. Mutta koska tauti etenee AINA ja päihteenkäyttäjä tarvitsee lisää ainetta päihtyäkseen, johtaa tämä ajattelu päihderiippuvaisen ennenaikaiseen kuolemaan. Ai niin, ainakin yksi masennuslääkke sisältää amfetamiinia. Fiksu tajuaa, että tämä vain ruokkii lisää sitä päihderiippuvuudesta aiheutunutta masennusta. Niin se tekeekin.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa käytetään katkaisuhoitoa yhtenä menetelmänä. Katkaisussa alkoholisti pumpataan niin täyteen rauhoittavia, että hän saa levon ja pystyy kohtaamaan krapulansa. Se tarjoaa oivan mahdollisuuden levätä, jotta jaksaa taas lähteä ryyppäämään. Tämän hoitomuodon raitistumisprosentti on tasan nolla. Huumeidenkäyttäjille taas tarjotaan korvaushoitoa. Tämä on maailmanluokan bulshittia, samoin kuin lause että huumeidenkäyttäjä kuolee vieroitusoireisiin. Subutexin antaminen heroinistille on kuin vodka vaihdettaisiin viiniin alkoholistille. Se on helppoa ja edullista, ketään se ei kuitenkaan saa lopettamaan päihteiden käyttöä. Helppo tapa lakaista ihmiset tilastoihin tai oikeastaan niistä pois. Alla kerron vähän saamastani hoidosta. Siellä ajetaan narkit alas huumeista viidessä päivässä. Subutex hoidossa alasajo tapahtuu neljässä vuodessa. Raitistumisen edellytys on aina kohdata vieroitusoireet tai ns. &rdquo;viekkarit&rdquo;. Alkoholistille se on krapula. Onnistuminen vieroitusoireista ylipääsemisessä maksimoidaan, kun viekkarit kohdataan toisten kanssa yhdessä. Ei olla yksin. Alla kerron myös vähän tuloksista, jotka tässä hoitomuodossa ovat erittäin hyviä. Minnesota-mallinen hoitomuoto alkaa vihdoin nostaa päätään enemmän myös Suomessa.<br />&nbsp;</p><p>Olen itse käynyt ns. Minnesota-mallisen hoidon, joka tähtää täysraittiuteen. Kutsutaan myös totuusterapiaksi, siinä kohdataan sairauden aiheuttamat teot. Se on rankka. Mutta niin on sairauskin. Tätä hoitomallia käytetään muuten kaikkialla muualla Euroopassa, Ruotsissa se on jopa virallinen hoitomuoto, kuten kaikissa muissa pohjoismaissa ja päihteiden kuninkuusmaassa Jenkeissä. Ruotsissa on hoitomuodolle 4000 vuodepaikkaa ja se kattaa 96% annetusta hoidosta (vrt. Suomen 100 hoitopaikkaa). Ruotsissa päihdehuollon kustannukset ovat murto-osa omistamme.</p><p>Mielestäni kustannustakin tärkeämpi on raitistumisprosentti. THL:n, A-klinikkasäätiö ja muut julkiset instanssit ovat täysin pihalla tässäkin asiassa. Tämä johtuu osittain siitä että maamme johtavat päihdeihmiset ovat osakkaina yhtiöissä jotka myyvät raitistumislääkettä! Sellaista lääkettä ei ole, ja toisekseen, vaikka olisi, sillä ei hoidettaisi kuitenkaan riippuvuutta vaan sen seuraamuksia, vähän kuin kolesterolilääkitys.</p><p>Minnesota-hoidosta löytyy jopa väitöskirja. Oinas-Kukkonen väitteli Minnesota-hoidosta. 10 vuoden seurantajaksolla koko yhden vuoden hoitojakson käynneistä yli 93% oli raittiita. Hoitolaitoksiin sisään kävelleistä raitistuu n 65% (kolmasosa keskeyttää 1v hoidon ollessa kesken). Luvut ovat ihan käsittämättömän hyviä. Julkisella puolella puhutaan katkaisusta (0% raitistuminen) ja hoitolaitokset joissa tähdätään kohtuukäyttöön (2% hoitovaste). Kerroinkin katkaisusta aikaisemmin. Jokainen loppuvaiheen alkoholisti tietää, että se on paikka jossa pumpataan alkoholisti niin täyteen rauhoittavia lääkkeitä että hän saa kerrankin levätä (koska alkoholisti kärsii riippuvuutensa takia kovasta unettomuudesta). Se on paikka, jossa kerätään voimia, jotta jaksaisi taas ryypätä.</p><p>Olen käynyt puhumassa asiasta Helsingin päihdepuolella Minnesota -hoidosta. Moni muu on myös tehnyt sitä. Suomessa hoitomuotoa pidetään liian rankkana alkoholistille. On liian rajua jos hän joutuu kohtaamaan seuraamukset. WTF!!! Ihmiset joilla ei ole hölkäsen pölkästä hajua päihderiippuvuudesta pitävät asioiden kohtaamista liian rajuna?</p><p>Katkaisulaitoksia löytyy sekä fiinimpiä yksityisiä ja julkisia sellaisia. Ne ei hoida päihderiippuvuutta millään tavalla, ne mahdollistavat sitä! Minnesota-hoitoa antaa vain raitistunut päihderiippuvainen, jolla on päihdetyöntekijän tutkinto. Hän ymmärtää toista riippuvaista. Koko hoito tapahtuu niin että raitistunut päihderiippuvainen jolla on tutkinto, kertoo oman kokemuksen kautta raitistumisestaan. Siihen on helppo samaistua ja se luo toivoa. Se luo oikeastaan ensimmäistä kertaa toivoa päihderiippuvaiselle moneen vuoteen. Voin sittenkin selvitä tästä. Mutta se vaatii että raitistun täysin. Ensimmäistä kertaa on joku johon on helppoa samastua. Maailmassa on muitakin alkoholisteja, ei tarvitse hävetä. Ei tarvitse olla yksin. Juova alkoholisti kokee olevansa täysin yksin ongelmansa kanssa. Miksi minä en pysty käyttämään kohtuudella, kun kaikki muut pystyvät. Hän ei ymmärrä sairaudenkuvaa. Miten hän voisi, jos meillä johtavat päihdetutkijat ovat Suomessa aivan pihalla päihdeasioista!</p><p>Vain päihteettömyyteen tähtäävä hoito hoitaa päihderiippuvaisen raittiiksi. Miljardeja heitetään kankkulan kaivoon tekemällä aivan vääriä asioita.</p><p>&nbsp;</p><p>Minä sain elämäni takaisin ja itseni lisäksi perheeni voi todella hyvin. Kohtaamme samat arkihaasteet kuin ketkä tahansa muut. Olen toipunut, työssäkäyvä veronmaksaja. Kaikki tämä siksi, että sain oikeanlaista hoitoa. Alkoholismiin liittyy niin valtavasti myyttejä, väärää tietoa ja mielipiteitä. Tämä oli minun kuvaukseni päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta. Toivottavasti tämä antaa toivoa jollekin. Tätä kirjoitusta saa jakaa, se on julkinen. Puolisoni on lukenut kirjoituksen ja hyväksynyt sen julkaisun.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi itse artikkeliin johon lupauduin paneutua. Yllä sai varmasti jonkunmoisen kuvan päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta, jota vasten kommentoin artikkelia. Kiitos että jaksoit lukea näin pitkälle, artikkeli saa huvittavia piirteitä jos ymmärryksesi on noussut tämän kirjoitukseni ansiosta:</p><p>&nbsp;</p><p>Professori (P): &quot;Sinänsä tämä ei ollut yllätys, koska viihdekuvioissa piristeitä on jo pitkään käytetty.</p><p>CH: Päihteitä käytetään kaikissa piireissä ja vain siksi että niistä halutaan päihtyä. Muusikoilla on samat geenit kuin muilla. Jopa toimitusjohtajat sairastuvat alkoholismiin.</p><p>&nbsp;</p><p>P: Jos kahvi ja muut piristeet eivät enää auta, niin näitä sitten käytetään.</p><p>CH: Käytän amfetamiinia koska kahvi ei piristä? Tästä saisi hauskan kahvipöytäkeskustelun vaikka THL:ssä. Tänä aamuna en vedä juhlamokkaa vaan otan vähän piriä, lapsi valvotutti koko viikonlopun!</p><p>&nbsp;</p><p>P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin.</p><p>CH: Tämä on aika huono. Olen kuullut paljon parempia verukkeita päihteen käytölle, esimerkiksi lapsuuden traumat. Minulla alkoholisti-isän kuolema oikeutti minut juomaan ja kaikki sen tajusivat. Niin rankkaa, Christer rukka.</p><p>&nbsp;</p><p>P: Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.</p><p>CH: Eli menestyksen takia on ihan ok ja ymmärrettävää käyttää huumeita, jotta pysyisi hereillä. DONALD TRUMP, DON&#39;T READ THIS. SHIT</p><p>&nbsp;</p><p>P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin. Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.</p><p>CH: Sillanpää täyttää kaikki päihderiippuvaisen tunnusmerkit. Lukemalla hänen kirjaansa, jossa joka kolmas päivä piti vetää itsensä aivan kanveesiin, käyttäytyi aggressiivisesti ja oli tulossa omin sanoin melkein &quot;alkoholistiksi&quot; kertoo siitä että hänellä on häpeä ja peittely kohdallaan, ja yksi päihde on vaihtunut toiseen. Vahvempaan. Se että hän ei pysty yksin lopettamaan ei ole hänen vikansa. Hänellä kuten monella muulla on geenit kohdallaan, ja viihdetaiteilijoillakin on paljon altistusta.</p><p>&nbsp;</p><p>P: Amfetamiinista tiedetään sen piristävä vaikutus. Voi olla, että on ollut liian kova kiire tai paineita ja aineella on sitten helpotettu jaksamista.</p><p>CH: Taas tämä. Tämän perusteella jokainen jolla on paineita, kiireitä tai on vastuullisessa asemassa voisi käyttää huoletta huumeita. THL voisi siis ehdottaa että ylikuormitetut lastentarhaopettajat saisivat piriä käyttöönsä helpottaakseen ylikuormitusta!</p><p>&nbsp;</p><p>P: Hänestä ei välity kuva narkomaanista, sillä hän on kuitenkin koko ajan aktiivisesti tehnyt viihdettä.</p><p>CH: Klassinen, &rdquo;koska hän hoitaa työnsä hyvin&rdquo; &ndash;väite. Työssäkäyviä alkoholisteja lasketaan olevan noin 400.000 Suomessa. Jari on yksi niistä. Toistaiseksi hän vielä hoitaa hommansa, mutta joutuu varmasti taistelemaan asian kanssa jo nyt.</p><p>&nbsp;</p><p>P: Voi olla, että hän on vain väsynyt. En lähtisi häntä todellakaan leimaamaan narkomaaniksi tällä näytöllä.</p><p>CH: Käsitteiden väärinkäyttöä. Jari on sairastunut päihderiippuvuuteen. Narkomania kun kuulostaa niin julmalta. Siksi hän oli melkein tulossa alkoholistiksi omasta mielestä. Alkoholistikin on jo leimaava sana, saatikka sitten narkomaani.</p><p><br />P: On ihan totaalisen eri asia käyttää amfetamiinia kuin poltella pilveä.</p><p>CH: Kaikki päihderiippuvuus johtaa saamaan autuuteen, hiekkahoitoon. Toiset nopeammin kuin toiset. Päihde myös vaihtuu useasti toiseen. Bisse vaihtuu 60% minttuviinaksi. Onko eri asia vetää 30 hienosto-olutta kuin kaksi litraa halpaa votkaa. Ne maistuvat erilaiselle, mutta kummatkin päihdyttävät.</p><p><br />P: Myös käyttötapa kertoo paljon, että pistääkö sitä suoneen vai ottaako sitä jauheena tai tablettina.</p><p>CH: Tää on yksi mun lemppareistani. Mä en ollut alkoholisti koska taloudellinen asemani mahdollisti juomaan satojen eurojen hienoja konjakkeja kristallilaseista. Lopuksi kuitenkin minäkin olin aamusta pubissa ryyppäämässä. Käyttötavalla, minkälaisesta lasista juo, ei ole mitään väliä.</p><p><br />P: Jos Sillanpään käyttämä aine todella oli kristallia, se kertoo Hakkaraisen mukaan siitä, että tämäkin aine saattaa olla tulossa entistä voimakkaammin markkinoille</p><p>CH: Ei kun se kertoo siitä että Jari on aika loppupäässä päihderiippuvuuttaan, koska joutuu käyttämään noin kovaa kamaa päihtyäkseen.</p><p><br />P: Amfetamiiniriippuvainen käyttää ainetta Hakkaraisen mukaan usein viikon tai pari putkeen.</p><p>&rdquo;Sitten tullaan alas, miten kukin kestää. Se on usein ruiskulla suonensisäistä käyttöä. Biletyskuvioissa ja kun käyttö on satunnaista, sitä saatetaan käyttää yhden illan ajan. Silloin sitä käytetään energisoivana aineena ja muussa muodossa kuin ruiskussa</p><p>CH: Eikö se nyt ole taas ihan sama minkälaisesta lasista viinaa juo. Hän saa jotenkin tämän kuulostamaan siltä että kaikki, jotka bilettävät käyttävät amfetamiinia. Ei käytä. Ei kaikki myöskään juo alkoholia bilettäessään. Minä kuulun niihin nykyään myös.</p><p><br />P: Siinä on vahva symbolinen raja, tykittääkö sitä suoneen vai ei. Sitä pidetään narkomaanin tai addiktin tyyppipiirteenä, jos sitä käyttää suonensisäisesti.</p><p>CH: Hän on nyt täysin takertunut tähän piikittämiseen. Rajaveto on siis tutkijan mielestä, että jos vedät huumeita esimerkiksi nuuskaamalla nokkaan 100&euro; setelistä kokaiinia, et ole niinku silleen addikti. Piikittäminen määrittää addiktiuden. Professori!!! Verovaroin!!!</p><p><br />P: Moni selittää itselleen, että oma käyttö on viihdekäyttöä eikä riippuvuuskäyttöä, kun ei käytä ruiskua</p><p>CH: Nyt ollaan taas lähempänä oikeita asioita. Päihderiippuvainen selittää itselleen jatkuvasti ettei hänellä ole ongelmaa. Viimeistä selitystä omissa hautajaisissa ei enää kuulla. Minäkin tulin alkoholistiksi vasta raitistuttuani. Nykyään olen siitä jo vähän niinku ylpeä, koska ymmärrän niin paljon paremmin niin monta asiaa. Minulla on se rikkaus!</p><p><br />P: Viihdetähtien huumekäryt ovat usein maailmalla liittyneet kokaiinin käyttöön, mutta Suomessa tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Kokaiinia on Suomessa paljon vaikeammin saatavilla kuin erilaisia amfetamiinipohjaisia aineita.</p><p>CH: Ja tämä mies on siis verovaroin maksettu tutkija? Vaihtakaa sanan Kokaiini kohdalle Remy Martin XO ja sanan Amfetamiinin kohdalle Pirtu. Mitä tällä on tekemistä päihderiippuvuuden kanssa? Kenellä on varaa ostaa minkälaista huumetta? Ne kaikki päihdyttää.</p><p><br />P: Missä vaiheessa amfetamiinin käyttö sitten lähtee käsistä? Riippuu tavan toistumisesta, sanoo Hakkarainen.</p><p>CH: Ei, kun se riippuu siitä koska päihderiippuvuus puhkeaa. Sen puhkeaminen on neurokemiallinen prosessi joka vaihtelee eri ihmisillä. Sen suuntaa ei voi kääntää, se on kroonista. Sen jälkeen ei voi käyttää mitään päihdettä hallitusti. Puhkeamiseen tarvitsee geneettisyyden ja altistuksen. Ihmisen, jolla ei ole päihderiippuvuutta, on lähes mahdoton käsittää mikä on se pakonomainen tarve saada päihdettä.</p><p><br />P: Jos sitä käyttää päivittäin, se alkaa näkyä jo viikossa, kun elimistö käy kovilla kierroksilla ja ihminen ei nuku eikä syö. Jos sitä ottaa silloin tällöin tietyissä tilanteissa, niin kyllä sellainen käyttö voi olla hallittuakin ja mahdollista.</p><p>CH; Toisilla näkyy toisilla ei. Taas, tällä ei ole tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Aika harva jos kukaan työelämässä tiesi minun olevan alkoholisti.</p><p><br />P: Mutta jos auton kanssa lähtee liikenteeseen, niin se ei viittaa hallittuun käyttöön.</p><p>CH: Käyttö ei ole hallittua. Yksikään päihderiippuvainen ei selvin päin hyppäisi rattiin. He kokevat olevansa kaikkivoipaisia päihteen vaikutuksen alaisena. Pitää raitistua tajutakseen tämä asia. Yksikään ei-päihdekäyttäjä, tai hyvin harva, kokee voivansa ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena. Päihderiippuvaisen ollessa päihteessä on ihan ok hypätä rattiin.</p><p>Alla linkki HS -artikkeli THL:n tutkijaprofessorin haastattelusta</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005371013.html" title="http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005371013.html">http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005371013.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Christer, raitis alkoholisti hei. En ole ehkä stereotyyppinen käsityksiänne vastaava, mutta olen alkoholisti. Olen useamman lapsen isä, rakastava aviomies, työssä käyvä, ylempää keskiluokkaa oleva mies. Hyvin tavallinen ihminen siis. Olen onneksi raitis, mutta kuitenkin alkoholisti lopun elämääni. Olisi kommentoitavaa. Lukekaa, jos kiinnostaa. Tämä on tosi pitkä teksti, aika faktapitoinen sellainen, mutta samalla oma tarinani. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minun ei enää tarvitse juoda. Luettuasi tämän, sinunkin käsityksesi sairaudesta nimeltä alkoholismi saattaa muuttua. Toivottavasti muuttuu. Haluan kantaa oman korteni kekoon julkiseen keskusteluun, kokemuspohjaltani. Sellaisen ihan oikean alkoholistin näkökulmasta.

 

Raitistuttuani on ollut hämmentävää nähdä kuinka huonosti ja vähän päihderiippuvuudesta on oikeaa tietoa. Useimmat päihderiippuvaiset haluavat nimittäin raitistua. Se olisikin helppoa, jos voisi vain ”ottaa itseään niskasta kiinni” tai olla ”vähemmän selkärangaton lusmu”. Suomessa lähtökohta kaikelle päihdehuollolle on keskittyä vain päihteen kulutuksen määriin. Tämä on alkoholismissa lähes merkityksetöntä. Näin ei ole melkeinpä missään muussa länsimaassa, vaan muissa maissa tätäkin sairautta ymmärretään paljon paremmin. Päihderiippuvuudessa ei ole oleellista paljonko juodaan.

 

Ensin kerron hieman käsitteistä suurkuluttaja, alkoholisti ja rappioalkoholisti. Suurkuluttaja on ihminen, joka voi kuluttaa vaikka kuinka paljon viinaa tulematta riippuvaiseksi siitä, koska hänellä ei ole päihderiippuvuutta aiheuttavia geenejä. Sitten on Rappioalkoholisti. Heitä on vain noin 5% kaikista alkoholisteista. Rappioalkoholistien sairaus on edennyt jo niin pitkälle, että kuntoutuksen tarve on eri kuin alkoholisteilla. Alkoholistin ajatellaan yleensä stereotyyppisesti olevan rappioalkoholisti. Minä en ole suurkuluttaja enkä rappioalkoholisti.  Joitain ihmisiä saattaa hämmästyttää kuullessaan, että olen alkoholisti. Minä tarvitsin alkoholisteille tarjottavaa oikeaa hoitoa. En sitä mitä Suomessa annetaan julkisella puolella. Onneksi sain oikeaa hoitoa. Siitä myöhemmin.

 

Määritelmä alkoholistista. Alkoholisti on ihminen, jonka altistus päihteelle on aiheuttanut riippuvuuden, aivoissa on tapahtunut hermostomuutoksia, koska heillä on geneettinen alttius näille muutoksille. Tämä on kriittistä ymmärtää, jotta voi ymmärtää alkoholismia. Ei ole olemassa lääkettä tai mitään poppakonsteja, joilla alkoholismiin sairastunut voisi ryhtyä normaalikuluttajaksi. Se ei vain neurologisesti onnistu. Ainoa tapa hoitaa päihderiippuvuutta on JÄTTÄÄ päihde kokonaan. Suomessa päihdehuolto keskittyy vain käytännössä suurkuluttajien tiedon määrän nostamiseen tai rappioalkoholistien hoitamiseen eri tukimuodoin. Yhtään alkoholistia sillä ei raitisteta ikinä, koska kaikki hoito perustuu siihen että annetaan riippuvaiselle jotain päihdettä jonkun verran.

 

Tämä oheinen THL artikkeli oli varsin pysäyttävä. Pysäyttävä siksi, miten paljon (sekosin jo laskuissa kuinka paljon) tässä oli esimerkkejä täydellisestä päihderiippuvuuden ymmärtämättömyydestä. Haastateltu THL:n tutkijaprofessori on niin kujalla, että oksat pois. Hänen, sekä valitettavasti vallalla olevat, käsitykset tappavat paljon ihmisiä. Luit oikein, tappavat. Pureudun itse artikkeliin lopuksi, kerron ensin hieman taustaa sairaudesta ja itsestäni. Lukijalle tiedoksi että käytän alkoholismia ja päihderiippuvuutta synonyymeinä.

 

Olen siis raitis päihderiippuvainen, kutsun itseäni kuitenkin alkoholistiksi, koska alkoholi oli minun päähuumeeni. Raitis siksi, että hoidan itseäni, enkä käytä mitään päihdettä, lainkaan. Se tarkoittaa kaikkia keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitäkin. En voi esimerkiksi käyttää yleisesti tunnettua kipulääkettä nimeltä panacodi, koska se vaikuttaa aivojeni päihdekeskukseen. Se olisi minulle ”ensimmäinen ryyppy”. En ole mielestäni ”pilleristi”, mutta se saisi minut ryyppäämään. Lähes kaikki PKV(pääsääntöisesti keskushermostoon vaikuttavat) -lääkkeet vaikuttavat samaan aivokeskukseen kuin viina ja olisi minulle ensimmäinen ryyppyni. En voi ottaa yhtäkään ryyppyä. Tai voin, mutta silloin sairauteni johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, koska yksikin ryyppy on liikaa ja tuhat ryyppyä aivan liian vähän minulle. Alkoholistien ennenaikainen kuolleisuus on nimittäin 100%. Kaikki kuolevat joskus, mutta päihderiippuvainen aikaisemmin. Keskimäärin 48-vuotiaana: Naiset myöhemmin ja miehet aiemmin. Olen tavannut hyvin paljon lääkäreitä, joilla ei ole tarpeeksi tietämystä päihdeasioista. Omalla kohdallani tarkistan aina reseptilääkkeeni sopivuuden hoitolaitoksestani. Vaikka kerron AINA lääkärille päihdetaustastani, käynnin yhteydessä on minulle määrätty lääkkeitä jotka saisivat minut juomaan. Onneksi olen hemmetin tarkka. Jopa liköörikarkit tai light soija on nou nou listalla. Niissä on viinaa ja ne saattavat laukaista päihteen käytön uudelleen. Se on päihderiippuvuutta. Kun aivoni päihdekeskus aktivoituu, minulta menee kaikki estot ja minusta tulee vastuuton. Hoidan itseäni siksi hyvin tarkasti. Enkä syyllistä lääkäreitä. Ei voi tietää, jos ei asioita opeteta kuten ne ovat. Kun meillä A-klinikkasäätiön johtava lääkäri puhuu siitä, että kuinka alkoholisti voi opetella kohtuukäyttäjäksi, saa se kaikki toipuneet lähes raivon valtaan. Myöhemmin siitä, että miksi hän kenties sanoo näin. 
 

Vielä juovana aikana ajattelin, että päihteestä luopuminen olisi täysin mahdotonta: ”Minulta häviäisi kaikki hauskuus elämästäni”. Tänään ajattelen, että mihin olen koskaan oikeastaan tarvinnut päihdettä? Elän erittäin hauskaa ja rikasta elämää ilman että minun tarvitsee enää juoda. Saada juoda on muuttunut siihen ettei enää tarvitse juoda!

 

Monen elämässä on aikakausia, joihin kuuluu päihteiden käyttöä enemmän kuin normaalisti. Opiskeluaika on yksi tällainen. Biletetään kavereiden kanssa ja pidetään hauskaa. On myös ymmärrettävää, että esimerkiksi avioero on sellainen vaihe, jonka jälkeen saattaa käydä enemmän ulkona ja päihteiden käyttö lisääntyy hetkellisesti.

Näissä päihde ei ole kuitenkaan keskiössä vaan hauskanpito, tuulettuminen, kumppanin etsintä tms. Päihderiippuvaiselle taas päihde on AINA keskiössä. Juominen ei liity enää millään lailla hauskanpitoon tai kumppanin hakuun vaan se on pakonomaista. Päihderiippuvainen järjestää itselleen kaikki mahdollisuudet päihdyttää itseään. Siksi suurin yksittäinen ammattikunta alkoholisteista on yrittäjät. Se on päihteenkäytön mahdollistaja. Olen ollut itsekin yrittäjä, se sopi vallan hyvin minulle. Asioita sattuu ja tapahtuu alkoholistille aina, paljon enemmän kuin ei-riippuvaiselle, asioita jotka eivät selity tilastopoikkeamilla. Yksi ilmiö on jatkuvasti kadoksissa olevat kännykät tai maksukortit. En tiedä kuinka monta takkia olen itse lahjoittanut löytötavaratoimistolle, kun ei seuraavana päivänä ole ollut harmainta aavistusta minkä ravintolan narikkaan olen takkini jättänyt. Ravintolat, joihin takki jätettiin narikkaan, ovat tosin poistuneet minun ohjelmistostani jo vuosia sitten. Diskopallot ovat kaukana takana, kun sairaus nimeltä alkoholismi etenee. Loppuvaiheessa juodaan yksin salaa tai muiden sairastuneiden kanssa. Keskikaljaräkälöissä istuu tuhansia sairastuneita aamusta ”pitämässä” lystiä. Huumeiden käyttäjät kerääntyvät narkkiluoliin piikittämään. Siitä on hauskuus ja diskopallot todella kaukana. Siellä on samassa sairauden kehitysvaiheessa olevia ihmisiä. Minulla Teatterin vipit vaihtuivat kontrollin menettämisen myötä toisiin paikkoihin. Lopuksi taivaallisin hetki oli juoda yksin kotona ja häipyä heti, kun oli tiedossa että joku olisi tulossa kotiin. Tosi hauskaa.

 

Alkoholismi on krooninen sairaus, puhjettuaan se ei koskaan parane. Tästä syystä alkoholisti ei voi koskaan juoda vain vähän. On ehkä helpompi ymmärtää se näin, kukaan on tuskin kuullut jonkun olevan vain vähän heroinisti tai amfetamiinisti, jos on riippuvainen. Sairaus on niin vakava, että se on suurin tappaja työikäisten keskuudessa Suomessa.

 

Tässä kohdin otan käyttöön sanan määrä. Päihderiippuvuudessa ei ole nimittäin millään muotoa kyse siitä paljonko jotain ainetta käytetään. Yksikin on liikaa ja valtavasti on liian vähän. Kun sairaus altistuksen myötä on puhjennut, pienikin määrä johtaa suureen määrään. Aina. Poikkeuksetta. Minä en ole vuosikausiin voinut juoda enää vähän. Alkoholi on upea aine, en sen käyttäjiä moralisoi millään tavalla. Maailmassa tapahtuu valtavasti ihania asioita sen siivittämänä. Minulle se ei kuitenkaan sovi.

 

Kaikki päihderiippuvuus vaatii (hieman oikoen) kaksi asiaa: Perintötekijät ja altistuksen. Olen saanut kumpaakin. Runsaasti. Perintötekijäni ovat kohdallaan ja altistusta 70-lukulaiselle on kertynyt vuosikymmenten ajan. Isäni raitistui ns. hiekkahoidolla, makaa nyt Hietsun hautausmaalla raittiina. Hän koki saman kohtalon kuin sadattuhannet suomalaiset ovat kokeneet. Näin käy jokaiselle päihderiippuvaiselle ennenaikaisesti, jos hän ei sairauden puhjettua lopeta päihteen käyttöä kokonaan.

 

Jokaisella ihmisellä on jossain lähipiirissä päihderiippuvainen. Moni ei sitä vain huomaa, koska me olemme niin hemmetin ovelia piilottelemaan sairauttamme. Mutta jos ymmärtää vähän sairauden häpeämekanismia niin juovia alkoholisteja on helppoa nähdä. Ne ovat niitä jotka eivät KOSKAAN tule vastaan kadulla alkon kassi kourassa, ja pälyilee ympäriinsä mennessään viinaliikkeeseen sisään. Hän häpeää. Alkoholisti vähättelee aina käyttöään. Oikeastaan aina kun alkoholisti avaa suunsa niin hän valehtelee. Oletko Christer juonut? Vähän (vähän mitä sattuu), pari (pari päivää), muutaman (muutaman viinitonkan tai viinapullon). Nykyään voin oikein hyvin käydä ostamassa vaimolleni shampanjapullon kaupasta ja kävellä se kädessä kadulla. Minulla ei ole enää häpeämekanismia, koska olen raitis.

 

Miksi sitten puhun tästä näin avoimesti? Yksinkertaisesti siksi koska en häpeä sitä. Ei minulla ole mitään syytä hävetä, että minulla on sellaiset geenit mitä minulla on. Ne tuli annettuina. On löydetty 11 eri päihderiippuvuutta aiheuttavaa geeniä. Tästä syystä toisilla riippuvuus puhkeaa nopeammin kuin toisilla. Hoitamattomana se johtaa kuitenkin ennenaikaiseen kuolemaan kaikilla.

 

Geneettistä alttiutta Suomessa kantaa noin 10% kansakunnastamme. Voisi kääntäen sanoa että onneksi reilu 90% ei kärsi tästä geeniperimästä. Tämä on nimittäin sairaus, jonka nimen loppu on holismi. Toisin sanoen se on kokonaisvaltainen sairaus, josta syystä se koskee paljon suurempaa populaatiota kuin pelkästään itse käyttäjää. Tämä on sairaus, jolla on myös WHO:n ICT tautiluokitus. Suomessa se määritellään sosiaaliseksi ongelmaksi. Voiko sairauden määritelmältä oikeastaan vaatia edes enempää: Perinnöllisyys, kroonisuus, fataalisuus.

Moni ihmettelee sitä että Christer, sulla on ollut ihan hemmetin kova ura, miten SINÄ muka voit olla juoppo.

Suomessa on juovia alkoholisteja työelämässä noin 400.000. Se on paljon. Tässäkin artikkelissa kuten niin monesti muulloinkin, kun saa kuulla jonkun romahtaneen päihderiippuvuuden takia, hämmästellään sitä että ”mutta sehän hoiti työnsä niin hyvin”. Niin tein minäkin. Hoidin hommani aina hemmetin hyvin. Tämä liittyy alkoholismin häpeämekanismiin: ”Ettei vain kukaan saa tietää”. Kulissit ovat kunnossa. Kun saadaan ensimmäistä kertaa kenkää, ollaan oikeastaan ihan alkoholismisairauden kehityksen loppuvaiheessa. On arvioitu, että potkujen saannin kohdalla on perheissä helvetti ollut irti jo keskimäärin 10v. Alkoholismi kehittyy usein vuosikymmenten saatossa. Kovat huumeet ovat yleensä ”oikotie onneen”. En saanut koskaan kenkää, mutta ei meilläkään ole ollut aina juhlaa sairauteni takia. Minun takia on jouduttu valehtelemaan aika paljon, koska en ole päässyt sinne tai sinne, koska olen ollut dokaamassa. Pieni vähemmistö alkoholisteista on väkivaltaisia. Onneksi en kuulu tähän populaatioon. Muutoin olen tosin kohdannut kaikki seuraamukseni, niitä on jokaisella alkoholistilla. Yksi niistä on avoin keskustelu sairaudesta perheen sisällä, myös lasten kanssa.

 

Tässä ”kyllähän se työnsä hoitaa” -määritelmässä on yksi koominen puoli: alkoholistilla on aina hirmuinen kiire töissä. Alkoholisti ensinnäkään ei ole koskaan poissa maanantaisin töistä. Se on ihan ei-ongelmaisten keksimä juttu. Me menemme vaikka kuinka väsyneinä maanantaina töihin. Muutoinhan meitä voisi luulla alkoholisteiksi! Alkoholistilla menee usein maanantai ja tiistai töissä toipuessa. Keskiviikkona hän saa työt tehtyä ja torstaina voi jo hieman maistella iltapäivästä kollegoiden kanssa lounaan jälkeen. Perjantai menee omalla voimallaan, koska tietää että heti kun kellokortin saa leimattua niin askel tahdittaa Alkoon. Taudin loppuvaiheessa alkoreissu siirtyy jo keskipäivään, edeltävään päivään jne. Mutta maanantait ovat pyhiä. Koska vain alkoholistit ovat rokulilla maanantaisin. Koska alkoholisti tekee viikon duunit yhdestä kahteen päivässä on hänellä ihan kauhea kiire!

 

Häpeään liittyy myös juomisen piilottelu ja toleranssin kasvu. Mukaan tulevat piilopullot, salajuonnit jne. Jokainen alkoholisti piilottelee juomistaan. Tämä siksi että hänelle ei kerta kaikkiaan riitä se määrä mikä riittää normaalille ihmiselle. Minä löysin vielä pitkälle toista vuotta raitistumiseni jälkeen piilopulloja mitä veikeimmistä paikoista mm. sukkien sisältä kaapista ja vintiltä. Omakotitalossa asuvalle alkoholistille kevät on tästä syystä  karmeaa aikaa. Lumien sulaessa esiin tulee hankeen piilotettuja pulloja, jotka on unohdettu parin minuutin jälkeen piilottamisesta. Auton takaluukku on myös tällainen jemmapaikka. Alkoholisti unohtaa tosi usein kännykkänsä ja muut tavaransa autoon, jotta voi käydä hakuhuikkareissulla autolla.

 

Palaan vielä termiin rappioalkoholisti. Rappioalkoholisti, puliukko, siwanseisoja, kassialma (rakkaalla lapsella on monta nimeä) on jo juonut itsensä ns. lasilattian läpi. Hänellä ei ole enää mitään hävettävää, hän on se joka istuu torilla tai tulilla dokaamassa julkisesti. Hän on menettänyt myös yhteyden perheeseensä ja omaisiinsa. Heitä on vain pari prosenttia alkoholisteista. Heistä en tässä puhu, he tarvitsevat ihan eri apua kuin ne sadattuhannet muut jotka ovat työelämässä olevia juovia alkoholisteja, niitä joilla on kehittynyt päihderiippuvuus.

 

Minulta kysytään usein miten määritellään alkoholismi. Tähän vastaan usein että siihen liittyy käyttäytyminen silloin kun päihdettä EI saa. Puhutaan ns. Kuivahumalasyndroomasta. Päihde täyttää lopuksi kaikki ajatukset: ”Koska voin juoda?” Kalenteria suunnitellaan niin että koska voi juoda, koska voi sitä ja tätä. Lopuksi pienimmistäkään asioista tai lupauksista ei kuitenkaan voi pitää kiinni. Tämä oli minunkin kohdallani totta: Suunnittelin kaiken juomisen ympärille. Ennen kuin hakeuduin hoitoon ei kuitenkaan vanhin lapseni ollut nähnyt minua päissäni lähes kolmeen vuoteen! Kuitenkin join 2-3 kertaa viikossa hyvinkin päihdyttävästi. Alkoholistiperheessä eläneet tietävät, että usein kaikkein vittumaisin aika on silloin kun alkoholistivanhempi EI voi juoda: Kun hän yrittää pitää kiinni niistä (katteettomista) lupauksistaan, joita hän on antanut jonkun töpeksinnän jälkeen. Isi on kireä kuin viulun kieli, lapset kävelevät varpaillaan, ettei se saatana nyt vain hermostu jostain rasahduksesta ja ala sen vuoksi juomaan. Tästä muodostuu ns. läheisriippuvuuskäyttäytyminen, mutta en pureudu tässä kirjoituksessa siihen. Moni alkoholistiperheen lapsi muistaa erityisen hyvin ne hetket, jolloin vanhempi yritti olla juomatta. Ja syyllistää itseään, kun vanhempi alkaa juomaan. Juomisen takana on aina päihderiippuvuus näissä keisseissä ja ainoa vaihtoehto on raittius. Yhdenkään lapsen ei kuulu olla juovassa alkoholistiperheessä.

 

Juomattomuudesta pääsen aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Juomattomuuden ja raittiuden ero. Sillä on eroa kuin yöllä ja päivällä nimittäin. On ihan eri asia olla raitis kuin juomaton. Raitis ihminen tajuaa, että esim. tipattomat kuukaudet kuuluvat vain päihdeongelmaisille. Kukaan muu ei niitä tarvitse. Päihdeongelmainen taas käyttää näitä aikakausia pitkään juomisensa ongelmattomuuden perustelemiseen itsellensä: ”Pystyinhän mä silloinkin vuonna 1997 olla kuukauden helposti juomatta.” Minullakin näitä juomattomia aikakausia on ollut lukusia, kuukausista lähes vuoteen. Se kertoo siitä että minulla on ollut pitkään päihdeongelma. Ja olen niitä päihteettömiä aikakausia kyllä markkinoinut. Eihän minulla nyt mitään ongelmaa ole viinan kanssa omasta mielestäni, koska olen voinut olla juomatta pitkään. En kuitenkaan ole millään lailla ollut raitis. Kropalleni juomattomuus on varmasti ollut hyvä asia, mutta sillä ei ole tekemistä raittiuden kanssa. Loppuvaiheessa juomistiheys lisääntyy alkoholisteilla ja samassa suhteessa kontrollin menetykset. Pitkienkin juomattomien kausien jälkeen oli juomiseni saman tien samanlaista, täysin humalahakuista, kuin ennen juomatonta kautta. Kerran kuussa muuttuu kahteen kertaan kuussa, kerran viikossa, muuttuu muutamaan kertaan viikossa, kunnes juominen muuttuu pitkiksi putkiksi. Lähes kaikilla alkoholisteilla kehityskaari on tällainen. Kohdallani sairaalassa mitatut volttini ovat olleet sellaisia mitä lukija ei helposti edes uskoisi, mutta en mässäile niillä, koska määrillä ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kertovat vain siitä, että minulla on valtava toleranssi, olen päihderiippuvainen ja olen altistunut pitkään päihteelle. Onpa Christerillä kova viinapää. Niin on.

 

Suomessa käytetään suurkulutuksen mittarina kulutuksen määrää. Jos miehenä juot alle 24 annosta viikossa ja alle 6 annosta kerrallaan, niin olet ok. Tällä(kään) ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Näille määrille pohjana oleva tutkimus on tehty ensimmäisen kerran joskus 70/80 -luvulla Välimeren maissa. Otoksessa oli kymmeniä miljoonia ihmisiä pidemmältä aikajaksolta. Siinä tutkittiin, että minkä määrän kohdalla alkoholi kulutettuna alkaa lisätä sisätautiongelmia sekä kuolleisuutta. Se on ihan eri asia kuin päihderiippuvuus. THL on ottanut jostain kumman syystä tämän tutkimuksen ainoaksi mittarikseen määritellä kaikkea alkoholin käyttöä. Kuitenkin suurkulutus ja päihderiippuvuus ovat kaksi täysin eri asiaa. Tullakseen päihderiippuvaiseksi tarvitaan kulutus sekä geeniperimä. Mainituilla määrillä ihminen voi hyvinkin tulla riippuvaiseksi, ne ovat vastanneet minunkin kulutusmääriä joskus. Mutta toleranssi kasvaa päihderiippuvaisella AINA. Ne ovat olleet minulle altistusta. Nuo annosmäärät on saanut jo vuosikymmeniä kohdallani kerrata moninkertaiseksi että olisin päihtynyt. Toleranssi kasvaa ja tavaraa tarvitsee enemmän. Suomessa tämä määrällinen seuraaminen on siis sekoitettu ihan väärään asiaan. Siinä mitataan kuolleisuutta, se ei mittaa millään lailla päihderiippuvuutta tai siihen sairastuneita. Päihderiippuvaisen toleranssi kasvaa esimerkiksi niin, että pystyy operoimaan autoa helposti 2,5 promillen humalassa antamatta edes päihtynyttä kuvaa itsestään. Välillä saa lukea lehdistä kovemmistakin lukemista. Ei-päihderiippuvainen ei pysty edes kävelemään autolle noissa lukemissa saatikka saamaan avainta virtalukkoon.

 

Keskimääräinen alkoholisti on ajanut 6800km päihteiden alaisena ennen kuin jää ensimmäistä kertaa kiinni. Sitä voi miettiä, kun lukee oheista artikkelia. Minäkin olen ajanut kännissä mutten koskaan kärähtänyt. Jokainen päihderiippuvainen on. Saa kauhistella. Minäkin sanon samalla lailla kuten eräs europarlamentaarikko kärähtäessään: ”Selvin päin en koskaan ajaisi kännissä”. Ei minun moraalini hyväksy sekuntiakaan kännissä ajoa. Mutta minä muutun täysin sen yhden drinkin jälkeen. Ja se drinkki ei jää koskaan kohdallani yhdeksi. Siksi pystyn hoitamaan itseäni vain niin, etten juo yhtään mitään. En sitä ensimmäistäkään. Lääkkeeni ja hoitoni on olla sairaudestani avoin, en tunne siitä mitään häpeää. Kuitenkaan yhden kaljan jälkeen en enää omasta mielestäni olisi alkoholisti. Yksi on liikaa, tuhat on liian vähän.

 

On aivan mieletöntä saada vihdoin elää elämää jossa ei tarvitse juoda. Päihderiippuvaisella se on pakonomaista. Ja kun päihderiippuvaiselle sanotaan, että olet terve kunhan juot vain tietyn määrän, niin päihderiippuvainen ajattelee saman tien olevansa ongelmaton. Ei hän itse näe sairauttaan, eikä helvetti soikoon yhteiskunta tee mitään avatakseen hänen silmiään! Häntä paapotaan ja sanotaan että ota vähän vähemmän. Painotus sanalla OTA. OTA vain kaksi kertaa viikossa, ja jos se on liian vaikeaa niin pidä välipäivä OTTAMISEN lomassa. OTA OTA OTA.

 

Juomiselleen alkoholisti keksii myös vaikka mitä syitä. Karmeat huoltoriidat, vanhempien ennenaikainen kuolema, nuorena koettu väkivalta. NäilläKÄÄN ei ole mitään tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Ne kyllä auttavat sitä muodostumaan kun paetaan ahdistuneisuutta pulloon, mutta sairauden puhjettua on pelkästään mekanismeja perustella sillä omaa juomista. Jepellä oli niin karmean traumaattinen lapsuus, siksihän jeppe juo. Ainakin omasta mielestään. Ei, jeppe juo siksi että hänellä on päihderiippuvuus. Jari käyttää vauhtia siksi, että hänellä on päihderiippuvuus. Traumat ja muut asiat hoidetaan ihan eri foorumeilla. Päihderiippuvuutta päihteettömyydellä. Ei päihderiippuvuutta voi hoitaa käyttämällä päihdettä, lapsikin sen tajuaa!

Päihderiippuvuus on nimittäin primäärinen sairaus. Ensisijainen. Ei ole olemassakaan mitään ”Masennus, josta johtuva juominen –diagnoosia”. Paitsi Suomessa valitettavasti. Jokainen alkoholisti masentuu loppua kohden. Se johtuu kuitenkin juomisesta, se on täysin aivokemiallista, kuten koko päihteen käyttö. Juuri tästä neurokemiallisuudesta johtuen on ihan turha haukkua alkoholistia selkärangattomaksi, erityisesti kun kaikki viralliset hoitomuodot tähtäävät kohtuukulutukseen. Sehän on aivan mahtavaa. Jokainen päihderiippuvainen, joka ei ole raitis, ostaa tuon stoorin saman tien. Silloin ei tarvitse luopua päihteestä, se onkin riippuvaisen mielestä se kauhein vaihtoehto. Mutta koska tauti etenee AINA ja päihteenkäyttäjä tarvitsee lisää ainetta päihtyäkseen, johtaa tämä ajattelu päihderiippuvaisen ennenaikaiseen kuolemaan. Ai niin, ainakin yksi masennuslääkke sisältää amfetamiinia. Fiksu tajuaa, että tämä vain ruokkii lisää sitä päihderiippuvuudesta aiheutunutta masennusta. Niin se tekeekin.

 

Suomessa käytetään katkaisuhoitoa yhtenä menetelmänä. Katkaisussa alkoholisti pumpataan niin täyteen rauhoittavia, että hän saa levon ja pystyy kohtaamaan krapulansa. Se tarjoaa oivan mahdollisuuden levätä, jotta jaksaa taas lähteä ryyppäämään. Tämän hoitomuodon raitistumisprosentti on tasan nolla. Huumeidenkäyttäjille taas tarjotaan korvaushoitoa. Tämä on maailmanluokan bulshittia, samoin kuin lause että huumeidenkäyttäjä kuolee vieroitusoireisiin. Subutexin antaminen heroinistille on kuin vodka vaihdettaisiin viiniin alkoholistille. Se on helppoa ja edullista, ketään se ei kuitenkaan saa lopettamaan päihteiden käyttöä. Helppo tapa lakaista ihmiset tilastoihin tai oikeastaan niistä pois. Alla kerron vähän saamastani hoidosta. Siellä ajetaan narkit alas huumeista viidessä päivässä. Subutex hoidossa alasajo tapahtuu neljässä vuodessa. Raitistumisen edellytys on aina kohdata vieroitusoireet tai ns. ”viekkarit”. Alkoholistille se on krapula. Onnistuminen vieroitusoireista ylipääsemisessä maksimoidaan, kun viekkarit kohdataan toisten kanssa yhdessä. Ei olla yksin. Alla kerron myös vähän tuloksista, jotka tässä hoitomuodossa ovat erittäin hyviä. Minnesota-mallinen hoitomuoto alkaa vihdoin nostaa päätään enemmän myös Suomessa.
 

Olen itse käynyt ns. Minnesota-mallisen hoidon, joka tähtää täysraittiuteen. Kutsutaan myös totuusterapiaksi, siinä kohdataan sairauden aiheuttamat teot. Se on rankka. Mutta niin on sairauskin. Tätä hoitomallia käytetään muuten kaikkialla muualla Euroopassa, Ruotsissa se on jopa virallinen hoitomuoto, kuten kaikissa muissa pohjoismaissa ja päihteiden kuninkuusmaassa Jenkeissä. Ruotsissa on hoitomuodolle 4000 vuodepaikkaa ja se kattaa 96% annetusta hoidosta (vrt. Suomen 100 hoitopaikkaa). Ruotsissa päihdehuollon kustannukset ovat murto-osa omistamme.

Mielestäni kustannustakin tärkeämpi on raitistumisprosentti. THL:n, A-klinikkasäätiö ja muut julkiset instanssit ovat täysin pihalla tässäkin asiassa. Tämä johtuu osittain siitä että maamme johtavat päihdeihmiset ovat osakkaina yhtiöissä jotka myyvät raitistumislääkettä! Sellaista lääkettä ei ole, ja toisekseen, vaikka olisi, sillä ei hoidettaisi kuitenkaan riippuvuutta vaan sen seuraamuksia, vähän kuin kolesterolilääkitys.

Minnesota-hoidosta löytyy jopa väitöskirja. Oinas-Kukkonen väitteli Minnesota-hoidosta. 10 vuoden seurantajaksolla koko yhden vuoden hoitojakson käynneistä yli 93% oli raittiita. Hoitolaitoksiin sisään kävelleistä raitistuu n 65% (kolmasosa keskeyttää 1v hoidon ollessa kesken). Luvut ovat ihan käsittämättömän hyviä. Julkisella puolella puhutaan katkaisusta (0% raitistuminen) ja hoitolaitokset joissa tähdätään kohtuukäyttöön (2% hoitovaste). Kerroinkin katkaisusta aikaisemmin. Jokainen loppuvaiheen alkoholisti tietää, että se on paikka jossa pumpataan alkoholisti niin täyteen rauhoittavia lääkkeitä että hän saa kerrankin levätä (koska alkoholisti kärsii riippuvuutensa takia kovasta unettomuudesta). Se on paikka, jossa kerätään voimia, jotta jaksaisi taas ryypätä.

Olen käynyt puhumassa asiasta Helsingin päihdepuolella Minnesota -hoidosta. Moni muu on myös tehnyt sitä. Suomessa hoitomuotoa pidetään liian rankkana alkoholistille. On liian rajua jos hän joutuu kohtaamaan seuraamukset. WTF!!! Ihmiset joilla ei ole hölkäsen pölkästä hajua päihderiippuvuudesta pitävät asioiden kohtaamista liian rajuna?

Katkaisulaitoksia löytyy sekä fiinimpiä yksityisiä ja julkisia sellaisia. Ne ei hoida päihderiippuvuutta millään tavalla, ne mahdollistavat sitä! Minnesota-hoitoa antaa vain raitistunut päihderiippuvainen, jolla on päihdetyöntekijän tutkinto. Hän ymmärtää toista riippuvaista. Koko hoito tapahtuu niin että raitistunut päihderiippuvainen jolla on tutkinto, kertoo oman kokemuksen kautta raitistumisestaan. Siihen on helppo samaistua ja se luo toivoa. Se luo oikeastaan ensimmäistä kertaa toivoa päihderiippuvaiselle moneen vuoteen. Voin sittenkin selvitä tästä. Mutta se vaatii että raitistun täysin. Ensimmäistä kertaa on joku johon on helppoa samastua. Maailmassa on muitakin alkoholisteja, ei tarvitse hävetä. Ei tarvitse olla yksin. Juova alkoholisti kokee olevansa täysin yksin ongelmansa kanssa. Miksi minä en pysty käyttämään kohtuudella, kun kaikki muut pystyvät. Hän ei ymmärrä sairaudenkuvaa. Miten hän voisi, jos meillä johtavat päihdetutkijat ovat Suomessa aivan pihalla päihdeasioista!

Vain päihteettömyyteen tähtäävä hoito hoitaa päihderiippuvaisen raittiiksi. Miljardeja heitetään kankkulan kaivoon tekemällä aivan vääriä asioita.

 

Minä sain elämäni takaisin ja itseni lisäksi perheeni voi todella hyvin. Kohtaamme samat arkihaasteet kuin ketkä tahansa muut. Olen toipunut, työssäkäyvä veronmaksaja. Kaikki tämä siksi, että sain oikeanlaista hoitoa. Alkoholismiin liittyy niin valtavasti myyttejä, väärää tietoa ja mielipiteitä. Tämä oli minun kuvaukseni päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta. Toivottavasti tämä antaa toivoa jollekin. Tätä kirjoitusta saa jakaa, se on julkinen. Puolisoni on lukenut kirjoituksen ja hyväksynyt sen julkaisun.

 

Lopuksi itse artikkeliin johon lupauduin paneutua. Yllä sai varmasti jonkunmoisen kuvan päihderiippuvuudesta raittiin päihderiippuvaisen näkökulmasta, jota vasten kommentoin artikkelia. Kiitos että jaksoit lukea näin pitkälle, artikkeli saa huvittavia piirteitä jos ymmärryksesi on noussut tämän kirjoitukseni ansiosta:

 

Professori (P): "Sinänsä tämä ei ollut yllätys, koska viihdekuvioissa piristeitä on jo pitkään käytetty.

CH: Päihteitä käytetään kaikissa piireissä ja vain siksi että niistä halutaan päihtyä. Muusikoilla on samat geenit kuin muilla. Jopa toimitusjohtajat sairastuvat alkoholismiin.

 

P: Jos kahvi ja muut piristeet eivät enää auta, niin näitä sitten käytetään.

CH: Käytän amfetamiinia koska kahvi ei piristä? Tästä saisi hauskan kahvipöytäkeskustelun vaikka THL:ssä. Tänä aamuna en vedä juhlamokkaa vaan otan vähän piriä, lapsi valvotutti koko viikonlopun!

 

P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin.

CH: Tämä on aika huono. Olen kuullut paljon parempia verukkeita päihteen käytölle, esimerkiksi lapsuuden traumat. Minulla alkoholisti-isän kuolema oikeutti minut juomaan ja kaikki sen tajusivat. Niin rankkaa, Christer rukka.

 

P: Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.

CH: Eli menestyksen takia on ihan ok ja ymmärrettävää käyttää huumeita, jotta pysyisi hereillä. DONALD TRUMP, DON'T READ THIS. SHIT

 

P: Se voi liittyä esimerkiksi kiireisiin aikatauluihin. Jos tulee menestystä ja pitää olla aina esiintymiskunnossa, niin tuollainen voi siinä auttaa.

CH: Sillanpää täyttää kaikki päihderiippuvaisen tunnusmerkit. Lukemalla hänen kirjaansa, jossa joka kolmas päivä piti vetää itsensä aivan kanveesiin, käyttäytyi aggressiivisesti ja oli tulossa omin sanoin melkein "alkoholistiksi" kertoo siitä että hänellä on häpeä ja peittely kohdallaan, ja yksi päihde on vaihtunut toiseen. Vahvempaan. Se että hän ei pysty yksin lopettamaan ei ole hänen vikansa. Hänellä kuten monella muulla on geenit kohdallaan, ja viihdetaiteilijoillakin on paljon altistusta.

 

P: Amfetamiinista tiedetään sen piristävä vaikutus. Voi olla, että on ollut liian kova kiire tai paineita ja aineella on sitten helpotettu jaksamista.

CH: Taas tämä. Tämän perusteella jokainen jolla on paineita, kiireitä tai on vastuullisessa asemassa voisi käyttää huoletta huumeita. THL voisi siis ehdottaa että ylikuormitetut lastentarhaopettajat saisivat piriä käyttöönsä helpottaakseen ylikuormitusta!

 

P: Hänestä ei välity kuva narkomaanista, sillä hän on kuitenkin koko ajan aktiivisesti tehnyt viihdettä.

CH: Klassinen, ”koska hän hoitaa työnsä hyvin” –väite. Työssäkäyviä alkoholisteja lasketaan olevan noin 400.000 Suomessa. Jari on yksi niistä. Toistaiseksi hän vielä hoitaa hommansa, mutta joutuu varmasti taistelemaan asian kanssa jo nyt.

 

P: Voi olla, että hän on vain väsynyt. En lähtisi häntä todellakaan leimaamaan narkomaaniksi tällä näytöllä.

CH: Käsitteiden väärinkäyttöä. Jari on sairastunut päihderiippuvuuteen. Narkomania kun kuulostaa niin julmalta. Siksi hän oli melkein tulossa alkoholistiksi omasta mielestä. Alkoholistikin on jo leimaava sana, saatikka sitten narkomaani.


P: On ihan totaalisen eri asia käyttää amfetamiinia kuin poltella pilveä.

CH: Kaikki päihderiippuvuus johtaa saamaan autuuteen, hiekkahoitoon. Toiset nopeammin kuin toiset. Päihde myös vaihtuu useasti toiseen. Bisse vaihtuu 60% minttuviinaksi. Onko eri asia vetää 30 hienosto-olutta kuin kaksi litraa halpaa votkaa. Ne maistuvat erilaiselle, mutta kummatkin päihdyttävät.


P: Myös käyttötapa kertoo paljon, että pistääkö sitä suoneen vai ottaako sitä jauheena tai tablettina.

CH: Tää on yksi mun lemppareistani. Mä en ollut alkoholisti koska taloudellinen asemani mahdollisti juomaan satojen eurojen hienoja konjakkeja kristallilaseista. Lopuksi kuitenkin minäkin olin aamusta pubissa ryyppäämässä. Käyttötavalla, minkälaisesta lasista juo, ei ole mitään väliä.


P: Jos Sillanpään käyttämä aine todella oli kristallia, se kertoo Hakkaraisen mukaan siitä, että tämäkin aine saattaa olla tulossa entistä voimakkaammin markkinoille

CH: Ei kun se kertoo siitä että Jari on aika loppupäässä päihderiippuvuuttaan, koska joutuu käyttämään noin kovaa kamaa päihtyäkseen.


P: Amfetamiiniriippuvainen käyttää ainetta Hakkaraisen mukaan usein viikon tai pari putkeen.

”Sitten tullaan alas, miten kukin kestää. Se on usein ruiskulla suonensisäistä käyttöä. Biletyskuvioissa ja kun käyttö on satunnaista, sitä saatetaan käyttää yhden illan ajan. Silloin sitä käytetään energisoivana aineena ja muussa muodossa kuin ruiskussa

CH: Eikö se nyt ole taas ihan sama minkälaisesta lasista viinaa juo. Hän saa jotenkin tämän kuulostamaan siltä että kaikki, jotka bilettävät käyttävät amfetamiinia. Ei käytä. Ei kaikki myöskään juo alkoholia bilettäessään. Minä kuulun niihin nykyään myös.


P: Siinä on vahva symbolinen raja, tykittääkö sitä suoneen vai ei. Sitä pidetään narkomaanin tai addiktin tyyppipiirteenä, jos sitä käyttää suonensisäisesti.

CH: Hän on nyt täysin takertunut tähän piikittämiseen. Rajaveto on siis tutkijan mielestä, että jos vedät huumeita esimerkiksi nuuskaamalla nokkaan 100€ setelistä kokaiinia, et ole niinku silleen addikti. Piikittäminen määrittää addiktiuden. Professori!!! Verovaroin!!!


P: Moni selittää itselleen, että oma käyttö on viihdekäyttöä eikä riippuvuuskäyttöä, kun ei käytä ruiskua

CH: Nyt ollaan taas lähempänä oikeita asioita. Päihderiippuvainen selittää itselleen jatkuvasti ettei hänellä ole ongelmaa. Viimeistä selitystä omissa hautajaisissa ei enää kuulla. Minäkin tulin alkoholistiksi vasta raitistuttuani. Nykyään olen siitä jo vähän niinku ylpeä, koska ymmärrän niin paljon paremmin niin monta asiaa. Minulla on se rikkaus!


P: Viihdetähtien huumekäryt ovat usein maailmalla liittyneet kokaiinin käyttöön, mutta Suomessa tällaiset tapaukset ovat harvinaisia. Kokaiinia on Suomessa paljon vaikeammin saatavilla kuin erilaisia amfetamiinipohjaisia aineita.

CH: Ja tämä mies on siis verovaroin maksettu tutkija? Vaihtakaa sanan Kokaiini kohdalle Remy Martin XO ja sanan Amfetamiinin kohdalle Pirtu. Mitä tällä on tekemistä päihderiippuvuuden kanssa? Kenellä on varaa ostaa minkälaista huumetta? Ne kaikki päihdyttää.


P: Missä vaiheessa amfetamiinin käyttö sitten lähtee käsistä? Riippuu tavan toistumisesta, sanoo Hakkarainen.

CH: Ei, kun se riippuu siitä koska päihderiippuvuus puhkeaa. Sen puhkeaminen on neurokemiallinen prosessi joka vaihtelee eri ihmisillä. Sen suuntaa ei voi kääntää, se on kroonista. Sen jälkeen ei voi käyttää mitään päihdettä hallitusti. Puhkeamiseen tarvitsee geneettisyyden ja altistuksen. Ihmisen, jolla ei ole päihderiippuvuutta, on lähes mahdoton käsittää mikä on se pakonomainen tarve saada päihdettä.


P: Jos sitä käyttää päivittäin, se alkaa näkyä jo viikossa, kun elimistö käy kovilla kierroksilla ja ihminen ei nuku eikä syö. Jos sitä ottaa silloin tällöin tietyissä tilanteissa, niin kyllä sellainen käyttö voi olla hallittuakin ja mahdollista.

CH; Toisilla näkyy toisilla ei. Taas, tällä ei ole tekemistä päihderiippuvuuden kanssa. Aika harva jos kukaan työelämässä tiesi minun olevan alkoholisti.


P: Mutta jos auton kanssa lähtee liikenteeseen, niin se ei viittaa hallittuun käyttöön.

CH: Käyttö ei ole hallittua. Yksikään päihderiippuvainen ei selvin päin hyppäisi rattiin. He kokevat olevansa kaikkivoipaisia päihteen vaikutuksen alaisena. Pitää raitistua tajutakseen tämä asia. Yksikään ei-päihdekäyttäjä, tai hyvin harva, kokee voivansa ajaa päihteiden vaikutuksen alaisena. Päihderiippuvaisen ollessa päihteessä on ihan ok hypätä rattiin.

Alla linkki HS -artikkeli THL:n tutkijaprofessorin haastattelusta

 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005371013.html

 

 

]]>
14 http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243041-toimiva-paihdehoito-on-olemassa-miksei-se-suomessa-ole-vallitseva-hoitomuoto#comments Alkoholismi Kustannus Minnesotamalli Päihderiippuvuus Raitistuminen Hoito 2.4: Kunnallisten terveyspalveluiden yksityistäminen tuo palveluihin tehokkuutta ja säästää kustannuksia. Mon, 18 Sep 2017 09:36:01 +0000 Christer Schoultz http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243041-toimiva-paihdehoito-on-olemassa-miksei-se-suomessa-ole-vallitseva-hoitomuoto
Maassamme on paljon lapsia, jotka yrittävät tehdä parhaansa vaikeuksien keskellä http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237905-maassamme-on-lapsia-jotka-yrittavat-tehda-parhaansa-vaikeuksien-keskella <p>Heti aluksi onnittelen kaikkia valmistuvia ja muita todistuksen saavia. Onnittelen kuitenkin eniten niitä, ketkä ovat parantaneet numeroitaan ja eritoten niitä, ketkä ovat selviytyneet kouluvuodesta<br />/ valmistuneet vaikeuksista huolimatta.<br /><br />Suomessa elää tällä hetkellä noin <a href="https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koitko-lapsuuden-alkoholistiperheessa-nama-ominaisuudet-sait-mukaasi-aikuisuuteen-24071573/">65 000 &ndash; 70 000 </a>lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Viranomaisten tietoon tuli kaksi vuotta sitten noin <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/joka-neljas-perhevakivallan-uhri-on-lapsi-nain-6-vuotias-pakeni-helvettia/5132706">6900</a> pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksen uhria ja tästä joka neljäs uhreista oli lapsi.</p><p>Oppimiseen tarvitaan tarkkaavaisuuden kiinnittämistä opittavaan asiaan<br />ja tietoista asian prosessointia. Jotta lapsi tai nuori kykenee oppimaan asioita, tarvitsee hän opiskelua varten esimerkiksi rauhallisen ympäristön. Myöskin vanhempien tuki ja kannustus on lapselle tärkeää.</p><p>Maassamme on lapsia ja nuoria, jotka yrittävät tehdä parhaansa kaaoksen, väkivallan ja muiden karmeuksien keskellä. Kasvoin alkoholistiperheessä. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikea on opiskella ja lukea kokeisiin, sekä ylipäätänsä <em>menestyä koulussa</em>, kun ympärillä juopotellaan, huudetaan, tapellaan ja käyttäydytään muutenkin väkivaltaisen sekopäisesti.</p><p>Olen tänään lukenut facebookissa ylpeiden vanhempien kuvia koulussa menestyvistä lapsistaan ja upeita kympin rivejä todistuksissa. Olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan. Valitettavasti kuitenkin meidän yhteiskuntamme todelliset <a href="http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/opettaja-muistuttaa-etta-suomessa-moni-lapsi-elaa-huonoissa-oloissa-ekaluokkalaiset-voivat-sanoa-ettei-heilla-ole-rahaa-ruokaan/5863808">sankarilapset</a> jäävät huomaamatta ja heidän työnsä vaikeissa olosuhteissa jää tunnistamatta ja varsinkin tunnustamatta. Nimittäin, joskus huonomman keskiarvon omaava oppilas voi todellisuudessa olla se luokan ahkerin ja eniten töitä tekevä oppilas, joka ansaitsisi huomion ja kiitoksen työstään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Heti aluksi onnittelen kaikkia valmistuvia ja muita todistuksen saavia. Onnittelen kuitenkin eniten niitä, ketkä ovat parantaneet numeroitaan ja eritoten niitä, ketkä ovat selviytyneet kouluvuodesta
/ valmistuneet vaikeuksista huolimatta.

Suomessa elää tällä hetkellä noin 65 000 – 70 000 lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Viranomaisten tietoon tuli kaksi vuotta sitten noin 6900 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksen uhria ja tästä joka neljäs uhreista oli lapsi.

Oppimiseen tarvitaan tarkkaavaisuuden kiinnittämistä opittavaan asiaan
ja tietoista asian prosessointia. Jotta lapsi tai nuori kykenee oppimaan asioita, tarvitsee hän opiskelua varten esimerkiksi rauhallisen ympäristön. Myöskin vanhempien tuki ja kannustus on lapselle tärkeää.

Maassamme on lapsia ja nuoria, jotka yrittävät tehdä parhaansa kaaoksen, väkivallan ja muiden karmeuksien keskellä. Kasvoin alkoholistiperheessä. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikea on opiskella ja lukea kokeisiin, sekä ylipäätänsä menestyä koulussa, kun ympärillä juopotellaan, huudetaan, tapellaan ja käyttäydytään muutenkin väkivaltaisen sekopäisesti.

Olen tänään lukenut facebookissa ylpeiden vanhempien kuvia koulussa menestyvistä lapsistaan ja upeita kympin rivejä todistuksissa. Olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan. Valitettavasti kuitenkin meidän yhteiskuntamme todelliset sankarilapset jäävät huomaamatta ja heidän työnsä vaikeissa olosuhteissa jää tunnistamatta ja varsinkin tunnustamatta. Nimittäin, joskus huonomman keskiarvon omaava oppilas voi todellisuudessa olla se luokan ahkerin ja eniten töitä tekevä oppilas, joka ansaitsisi huomion ja kiitoksen työstään.

]]>
5 http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237905-maassamme-on-lapsia-jotka-yrittavat-tehda-parhaansa-vaikeuksien-keskella#comments Alkoholismi Lastensuojelu Perheväkivalta Sat, 03 Jun 2017 14:54:36 +0000 Sanna Antikainen http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237905-maassamme-on-lapsia-jotka-yrittavat-tehda-parhaansa-vaikeuksien-keskella
Alkoholilain muutos? http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237769-alkoholilain-muutos <p>Taas kerran paljon pöhinää pöntössä asian ytimen vieressä.<br />Olennaista alkoholipolitiikassa on haittojen minimointi. Haittojen syy on holhous: tähän saakka yhteiskunta on pyrkinyt riistämään kansalaisilta vastuun alkoholinkäytöstään erilaisin rajoituksin. Tottakai kielletty hedelmä kiehtoo eli rajoitukset maksimoivat käytön. Kun aikoinaan määräraja oli neljä pulloa per ostokerta, siitä tuli ostomäärästandardi.<br />Ilman rajoittavaa holhousta suhtautuminen olisi aikuismaista eli kun vastuu on itsellä, ostetaan ja juodaan vain tarpeen ja halun verran, ei tarvetta lapsen uhitteluun holhoavaa, &nbsp;kieltävää isää vastaan eli maksimitottelemattomuuteen.<br />Tottakai ensireaktio on vapauden koiton riemussa hetkellinen itsenäisyyden juhliminen mutta pian arki &quot;käskee&quot; laatimaan ikiomat säännöt ja toimintamallit vastuun siirryttyä itse kannettavaksi ja varsin pian käytön määrä vakiintuu tarpeen, ei uhittelun, tasolle joka on selkeästi holhotun lapsen käyttötapoja alhaisempi.</p><p><br />Huomasin tämän lapseni karkin käytön kanssa. Kun päätöksentekokyky oli vielä kehittymätön, minä päätin karkkipäivistä ja syöntimääristä. Samalla tietenkin koko ajan valistin sokerin vaarallisuudesta. Kun viisivuotiaana katsoin hänen sisäistäneen sokerin myrkyllisyyden hampaille ja painonhallinnalle, kehotin häntä laatimaan omat karkinkäyttösääntönsä. Karkkipäivät jäivät pois, lajiksi valikoitui vähäsokerinen tumma suklaa ja käyttö väheni ratkaisevasti rajoittuen juhlatilanteisiin. Hammaspesun jälkitarkastusvastuun hän edelleen delegoi minulle. Myös reiättömyystarkastuksiin minut määrättiin ainakin kerran kuussa, samoin punnituskirjanpidon kanssavalvojaksi.</p><p><br />Ihan sama ilmiö toistuu alkoholistipuolisoiden juomisen ylläpidon kanssa: niin kauan kun alkoholismia ylläpitävä puoliso moittii juomisesta ja piilottelee pulloja, juopon haasteeksi muotoutuu maksimoida ryyppääminen eli tapella rajoituksia vastaan - luonnollinen lapsen reaktio. Kokemus on osoittanut, että kun juoppouden maksimiinsa lietsonut puoliso lopettaa holhoamisensa tai häipyy kuvioista, juoppo joutuu ottamaan vastuun elämästään ja tekee sen joko pohjamudan kautta tai tolkullisen lyhyen itsenäisyysjuhlinnan, omavastuu-örveltäminen jälkeen. Outoa vain, että usein holhoojan valtansa menettänyt puoliso alkaa itse ryypätä epäonnistuttuaan alkoholistiholhokin pitämisessä oman valtansa alla oman paremmuudentunteen ylläpitäjänä.</p><p>Kansanedustajat, jotka nyt vastustavat kansalaisten alkoholinkäyttövastuun ottamista omiin käsiin, toimivat samoin kuin sata vuotta sitten tsaarinajan vallan kannattajat: &quot;ei suomalaisista ole kantamaan itsenäisyyden taakkaa, vastuuseen tottumaton jukurikansa vain ajaa itsensä juoppouteen ja anarkiaan ilman vahvaa valtiasta, maan isää&quot;. Tätähän yritettiin uskotella myös vielä Kekkosen aikana.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taas kerran paljon pöhinää pöntössä asian ytimen vieressä.
Olennaista alkoholipolitiikassa on haittojen minimointi. Haittojen syy on holhous: tähän saakka yhteiskunta on pyrkinyt riistämään kansalaisilta vastuun alkoholinkäytöstään erilaisin rajoituksin. Tottakai kielletty hedelmä kiehtoo eli rajoitukset maksimoivat käytön. Kun aikoinaan määräraja oli neljä pulloa per ostokerta, siitä tuli ostomäärästandardi.
Ilman rajoittavaa holhousta suhtautuminen olisi aikuismaista eli kun vastuu on itsellä, ostetaan ja juodaan vain tarpeen ja halun verran, ei tarvetta lapsen uhitteluun holhoavaa,  kieltävää isää vastaan eli maksimitottelemattomuuteen.
Tottakai ensireaktio on vapauden koiton riemussa hetkellinen itsenäisyyden juhliminen mutta pian arki "käskee" laatimaan ikiomat säännöt ja toimintamallit vastuun siirryttyä itse kannettavaksi ja varsin pian käytön määrä vakiintuu tarpeen, ei uhittelun, tasolle joka on selkeästi holhotun lapsen käyttötapoja alhaisempi.


Huomasin tämän lapseni karkin käytön kanssa. Kun päätöksentekokyky oli vielä kehittymätön, minä päätin karkkipäivistä ja syöntimääristä. Samalla tietenkin koko ajan valistin sokerin vaarallisuudesta. Kun viisivuotiaana katsoin hänen sisäistäneen sokerin myrkyllisyyden hampaille ja painonhallinnalle, kehotin häntä laatimaan omat karkinkäyttösääntönsä. Karkkipäivät jäivät pois, lajiksi valikoitui vähäsokerinen tumma suklaa ja käyttö väheni ratkaisevasti rajoittuen juhlatilanteisiin. Hammaspesun jälkitarkastusvastuun hän edelleen delegoi minulle. Myös reiättömyystarkastuksiin minut määrättiin ainakin kerran kuussa, samoin punnituskirjanpidon kanssavalvojaksi.


Ihan sama ilmiö toistuu alkoholistipuolisoiden juomisen ylläpidon kanssa: niin kauan kun alkoholismia ylläpitävä puoliso moittii juomisesta ja piilottelee pulloja, juopon haasteeksi muotoutuu maksimoida ryyppääminen eli tapella rajoituksia vastaan - luonnollinen lapsen reaktio. Kokemus on osoittanut, että kun juoppouden maksimiinsa lietsonut puoliso lopettaa holhoamisensa tai häipyy kuvioista, juoppo joutuu ottamaan vastuun elämästään ja tekee sen joko pohjamudan kautta tai tolkullisen lyhyen itsenäisyysjuhlinnan, omavastuu-örveltäminen jälkeen. Outoa vain, että usein holhoojan valtansa menettänyt puoliso alkaa itse ryypätä epäonnistuttuaan alkoholistiholhokin pitämisessä oman valtansa alla oman paremmuudentunteen ylläpitäjänä.

Kansanedustajat, jotka nyt vastustavat kansalaisten alkoholinkäyttövastuun ottamista omiin käsiin, toimivat samoin kuin sata vuotta sitten tsaarinajan vallan kannattajat: "ei suomalaisista ole kantamaan itsenäisyyden taakkaa, vastuuseen tottumaton jukurikansa vain ajaa itsensä juoppouteen ja anarkiaan ilman vahvaa valtiasta, maan isää". Tätähän yritettiin uskotella myös vielä Kekkosen aikana.

 

 

 

 

 

]]>
6 http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237769-alkoholilain-muutos#comments Alkoholilaki Alkoholismi Holhous Juopottelu Vastuu Thu, 01 Jun 2017 09:22:04 +0000 Esko Vesa http://eskokalervo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237769-alkoholilain-muutos
Minnesotan villit ja vapaat http://anttiloimalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233834-minnesotan-villit-ja-vapaat <p>Minnesota on USA:n osavaltio, jonne suomalaisia maahantunkeutujia ja heidän jälkeläisiään on asettunut poikkeuksellisen runsaasti. Lieneekö sillä mitään tekemistä minkään asian kanssa, mutta sattumaa tai ei, niin Minnesotassa on myös syntynyt maailman tehokkain malli, jolla alkoholismia ja muuta päihderiippuvuutta voi hoitaa.</p><p>Miten näin on päässyt käymään?&nbsp;</p><p>No, kun AA-liike oli syntynyt vuonna 1935 ja sen kautta oli alkanut nopeasti raitistua suuria määriä aiemmin toivottomina tapauksina pidettyjä alkoholisteja, niin tämä oli alkanut herättää kiinnostusta myös päihdehoidon ammattilaisissa. AA-liikkeen uusi, vertaistukeen ja 12 askeleen ohjelmaan perustuva tapa lähestyä alkoholismia, aiemmin aika lailla toivottomana tilana pidettyä ongelmaa, kiinnosti muutenkin ihmisiä suuresti.</p><p>AA-liikkeen perusteesit olivat yksinkertaiset, mutta aikanaan suorastaan vallankumoukselliset.</p><ul><li><p>Alkoholismi on sairaus.</p></li><li><p>Alkoholismista ei voi parantua, mutta siitä voi toipua.</p></li><li><p>Alkoholismista toipuminen edellyttää luopumista alkoholista kokonaan ja pysyvästi.</p></li><li><p>Alkoholisti ei pysty toipumaan omin voimin, mutta turvautumalla toisten raitistuneiden alkoholistien tukeen se on täysin mahdollista.</p></li><li><p>Koska alkoholisti uskoo parhaiten toista alkoholistia, on vertaisuuteen ja omaan kokemukseen perustuva tapa auttaa alkoholistia kaikkein toimivin.</p></li></ul><p>&nbsp;</p><p>Kun AA-liike oli syntynyt, se alkoi kasvaa ja menestyä. Jo 1940-luvulla alettiin kokeilla ammatillisuuden ja vertaistuen yhdistämistä. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 Minnesotan osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa.</p><p>Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen hoito-ohjelma perustui AA:n 12 askeleen ohjelmaan. Työntekijänä oli siinäkin toipuva alkoholisti. Ohjelma koostui neljästä kohdasta: l. Käyttäydy vastuullisesti, 2. Osallistu AA:n ohjelmaa käsittelevien luentoihin, 3. Keskustele muiden potilaiden kanssa ja 4. Sijaa vuoteesi.</p><p>Vuonna 1950 psykiatri Nelson Bradley ja psykologi Daniel J. Anderson käynnistivät Willmarin mielisairaalassa hoito-ohjelman alkoholistipotilaille. Ohjelmassa luovuttiin potilaiden lukitsemisesta suljetuille osastoille ja palkattiin sairaalaan työhön AA:ssa toipuvia alkoholisteja. Ohjelma oli hyvin yksinkertainen: Niin paljon psykiatrista apua kuin mahdollista ja AA-ohjelman esittely.</p><p>Nämä edellä mainitut kokeilut olivat kiinteässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Psykologi Daniel J. Andersonin siirryttyä Willmarista Hazeldenin johtoon mielenterveystyö ja AA-pohjaiset työtavat yhdistyivät toisiinsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki nämä kokeilut tapahtuivat Minnesotassa ja syntymäpaikkansa mukaan tätä hoitomallia on kutsuttu Minnesota-hoidoksi tai Minnesota-malliksi. Suomeen tämän hoitomuodon toi ensimmäisenä kuitenkin myllyhoitoyhdistys, joka halusi antaa mallille suomalaisen nimen, myllyhoito. Myöhemmin tätä hoitomallia on kutsuttu myös nimillä ABT (abstinence based treatment eli abstinenssiin perustuva hoito) ja toipumiskeskeinen päihdehoito.</p><p>Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä, mutta parasta olisi ehkä puhua 12 askeleen toipumisohjelman ammatillisesta soveltamisesta päihderiippuvuuden hoitoon.</p><p>Koska tällä hoitomallilla saavutetaan usein, tosin valikoiduilla potilasryhmillä, kiistattoman hyviä tuloksia, olen ilolla seurannut mallin yleistymistä Suomessa. Suomi on ollutkin 12 askeleen ammatillisessa soveltamisessa melkoinen kehitysmaa. Olenpa itsekin sotkeentunut mukaan yritykseen, joka on aloittanut vast&rsquo;ikään. Toipumo. Katsokaapa, veikkoset, googlesta tarkemmin.</p><p>Toipumoon voidaan siis asiakkaita nyt jo ottaa. Jos tuntuu siltä, että sinä, läheisesi, asiakkaasi tai potilaasi, olisi toipumiskeskeisen päihdekuntoutuksen tarpeessa, niin voit vaikka soitella Toipumo-puhelimeeni: +358442405961<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minnesota on USA:n osavaltio, jonne suomalaisia maahantunkeutujia ja heidän jälkeläisiään on asettunut poikkeuksellisen runsaasti. Lieneekö sillä mitään tekemistä minkään asian kanssa, mutta sattumaa tai ei, niin Minnesotassa on myös syntynyt maailman tehokkain malli, jolla alkoholismia ja muuta päihderiippuvuutta voi hoitaa.

Miten näin on päässyt käymään? 

No, kun AA-liike oli syntynyt vuonna 1935 ja sen kautta oli alkanut nopeasti raitistua suuria määriä aiemmin toivottomina tapauksina pidettyjä alkoholisteja, niin tämä oli alkanut herättää kiinnostusta myös päihdehoidon ammattilaisissa. AA-liikkeen uusi, vertaistukeen ja 12 askeleen ohjelmaan perustuva tapa lähestyä alkoholismia, aiemmin aika lailla toivottomana tilana pidettyä ongelmaa, kiinnosti muutenkin ihmisiä suuresti.

AA-liikkeen perusteesit olivat yksinkertaiset, mutta aikanaan suorastaan vallankumoukselliset.

  • Alkoholismi on sairaus.

  • Alkoholismista ei voi parantua, mutta siitä voi toipua.

  • Alkoholismista toipuminen edellyttää luopumista alkoholista kokonaan ja pysyvästi.

  • Alkoholisti ei pysty toipumaan omin voimin, mutta turvautumalla toisten raitistuneiden alkoholistien tukeen se on täysin mahdollista.

  • Koska alkoholisti uskoo parhaiten toista alkoholistia, on vertaisuuteen ja omaan kokemukseen perustuva tapa auttaa alkoholistia kaikkein toimivin.

 

Kun AA-liike oli syntynyt, se alkoi kasvaa ja menestyä. Jo 1940-luvulla alettiin kokeilla ammatillisuuden ja vertaistuen yhdistämistä. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 Minnesotan osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa.

Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen hoito-ohjelma perustui AA:n 12 askeleen ohjelmaan. Työntekijänä oli siinäkin toipuva alkoholisti. Ohjelma koostui neljästä kohdasta: l. Käyttäydy vastuullisesti, 2. Osallistu AA:n ohjelmaa käsittelevien luentoihin, 3. Keskustele muiden potilaiden kanssa ja 4. Sijaa vuoteesi.

Vuonna 1950 psykiatri Nelson Bradley ja psykologi Daniel J. Anderson käynnistivät Willmarin mielisairaalassa hoito-ohjelman alkoholistipotilaille. Ohjelmassa luovuttiin potilaiden lukitsemisesta suljetuille osastoille ja palkattiin sairaalaan työhön AA:ssa toipuvia alkoholisteja. Ohjelma oli hyvin yksinkertainen: Niin paljon psykiatrista apua kuin mahdollista ja AA-ohjelman esittely.

Nämä edellä mainitut kokeilut olivat kiinteässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Psykologi Daniel J. Andersonin siirryttyä Willmarista Hazeldenin johtoon mielenterveystyö ja AA-pohjaiset työtavat yhdistyivät toisiinsa.

 

Kaikki nämä kokeilut tapahtuivat Minnesotassa ja syntymäpaikkansa mukaan tätä hoitomallia on kutsuttu Minnesota-hoidoksi tai Minnesota-malliksi. Suomeen tämän hoitomuodon toi ensimmäisenä kuitenkin myllyhoitoyhdistys, joka halusi antaa mallille suomalaisen nimen, myllyhoito. Myöhemmin tätä hoitomallia on kutsuttu myös nimillä ABT (abstinence based treatment eli abstinenssiin perustuva hoito) ja toipumiskeskeinen päihdehoito.

Rakkaalla lapsella on siis monta nimeä, mutta parasta olisi ehkä puhua 12 askeleen toipumisohjelman ammatillisesta soveltamisesta päihderiippuvuuden hoitoon.

Koska tällä hoitomallilla saavutetaan usein, tosin valikoiduilla potilasryhmillä, kiistattoman hyviä tuloksia, olen ilolla seurannut mallin yleistymistä Suomessa. Suomi on ollutkin 12 askeleen ammatillisessa soveltamisessa melkoinen kehitysmaa. Olenpa itsekin sotkeentunut mukaan yritykseen, joka on aloittanut vast’ikään. Toipumo. Katsokaapa, veikkoset, googlesta tarkemmin.

Toipumoon voidaan siis asiakkaita nyt jo ottaa. Jos tuntuu siltä, että sinä, läheisesi, asiakkaasi tai potilaasi, olisi toipumiskeskeisen päihdekuntoutuksen tarpeessa, niin voit vaikka soitella Toipumo-puhelimeeni: +358442405961
 

]]>
1 http://anttiloimalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233834-minnesotan-villit-ja-vapaat#comments Alkoholi alkoholipolitiikka Alkoholismi Alkoholismi päihderiippuvuus Päihdehoito Päihderiippuvuus Mon, 20 Mar 2017 13:22:29 +0000 Antti Loimalahti http://anttiloimalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233834-minnesotan-villit-ja-vapaat
Rajoitukset eivät tee autuaaksi http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212837-rajoitukset-eivat-tee-autuaaksi <p>Joensuulainen teho-osaston lääkäri Matti Reinikainen kirjoitti <a href="http://www.hs.fi/mielipide/a1456199674592">Helsingin Sanomissa 24.2.2016</a>, kuinka alkoholilainsäädännön sääntelyn purku aiheuttaisi suoraan kansalaisten ennenaikaisia kuolemia.<br /><br />Suomessa 10 prosenttia ihmisistä juo puolet kaikesta alkoholista. Tämä joukko tarvitsee apua. Piilottelemalla ja sääntelemällä me emme auta heitä. Itseasiassa Suomi on jo nyt yksi Euroopan tiukimmista maista alkoholin sääntelyn suhteen. Onko auttanut?<br /><br />Mielenterveys- ja päihdetyöllä puututaan alkoholin suurkulutuksen ja valtiolle aiheutuvien kustannusten syvimpään ytimeen: päihderiippuvaisen pakonomaiseen tarpeeseen juoda. Pullo ei ole sairas, mutta suuhun viinaa kaatava käsi voi olla.<br /><br />Nuorten asennekasvatus on tärkeää. Suomessa täytyy siirtyä kännäyskulttuurista kohti eurooppalaista viinikulttuuria.<br /><br />Kahden alkoholismiin kuolleen vanhemman lapsena tiedän ettei piilottelu tai sääntely auttanut vanhempiani. Heitä olisi auttanut vain kunnollinen hoito, mutta tarjolla oli lähinnä vain parin viikon katkoreissuja. Koetappa kahdessa viikossa katkaista vuosien alkoholiriippuvuus.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joensuulainen teho-osaston lääkäri Matti Reinikainen kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.2.2016, kuinka alkoholilainsäädännön sääntelyn purku aiheuttaisi suoraan kansalaisten ennenaikaisia kuolemia.

Suomessa 10 prosenttia ihmisistä juo puolet kaikesta alkoholista. Tämä joukko tarvitsee apua. Piilottelemalla ja sääntelemällä me emme auta heitä. Itseasiassa Suomi on jo nyt yksi Euroopan tiukimmista maista alkoholin sääntelyn suhteen. Onko auttanut?

Mielenterveys- ja päihdetyöllä puututaan alkoholin suurkulutuksen ja valtiolle aiheutuvien kustannusten syvimpään ytimeen: päihderiippuvaisen pakonomaiseen tarpeeseen juoda. Pullo ei ole sairas, mutta suuhun viinaa kaatava käsi voi olla.

Nuorten asennekasvatus on tärkeää. Suomessa täytyy siirtyä kännäyskulttuurista kohti eurooppalaista viinikulttuuria.

Kahden alkoholismiin kuolleen vanhemman lapsena tiedän ettei piilottelu tai sääntely auttanut vanhempiani. Heitä olisi auttanut vain kunnollinen hoito, mutta tarjolla oli lähinnä vain parin viikon katkoreissuja. Koetappa kahdessa viikossa katkaista vuosien alkoholiriippuvuus.

 

]]>
17 http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212837-rajoitukset-eivat-tee-autuaaksi#comments Alkoholikulttuuri Alkoholilainsäädäntö Alkoholismi Sääntely Sääntelyn purku Tue, 01 Mar 2016 11:55:18 +0000 Sanna Antikainen http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/212837-rajoitukset-eivat-tee-autuaaksi
Poikien ja miesten asialla - Vihreät ja PS yhdessä! http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206715-poikien-ja-miesten-asialla-vihreat-ja-ps-yhdessa <p>Huomenna 18.11. luodaan pienimuotoista suomalaista poliittista historiaa. Kaksi miesjärjestöä poliittisen kartan äärilaidoilta (toisiinsa nähden) yhdistää voimansa suuren valtakunnallisen ongelman esilletuomiseksi.</p><p>Miesten ja naisten tasa-arvon eteen tehdään valtavalla poliittisella energialla työtä, mutta sen jalkoihin helposti jää tietyiltä osin jopa suurempi ongelma, joka on miesten ja poikien asema tässä yhteiskunnassa. Miehen väitetysti suurempi euro ei valitettavasti paljon lohduta, jos muistetaan että valtaosa syrjäytyneistä, alkoholisteista ja vangeista on miehiä. Mies myös elää vuosikausia naista lyhyemmän elämän.</p><p>Miesten ja poikien asiat eivät toki yhdellä seminaarilla ratkea, mutta Perusäijät ry (perussuomalaiset) ja Vihreä Miesliike ry (vihreät) yhdistävät voimansa ja järjestävät yhteisen seminaarin, jossa poikien ja miesten syrjäytymistä käsitellään. Seminaarissa yritettään avata ilmiön laajuutta sekä nostaa tapetille siihen vaikuttavia tekijöitä. Seminaarissa kuullaan asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustellaan tästä ongelmasta, joka valitettavasti kuluttaa valtavasti yhteiskunnan voimavaroja.</p><p>Iso peukku tälle alkavalle yhteistyölle, joka paneutuu ongelmaan yhdistäen poliittiset voimat aivan puoluekentän äärilaidoilta.</p><p><a href="https://www.facebook.com/events/771098186353171/">Linkki tapahtuman feisbuuksivuille</a></p><p>Tapahtumapaikka on pikkuparlamentti 18.11 klo 09:30- 12:30.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomenna 18.11. luodaan pienimuotoista suomalaista poliittista historiaa. Kaksi miesjärjestöä poliittisen kartan äärilaidoilta (toisiinsa nähden) yhdistää voimansa suuren valtakunnallisen ongelman esilletuomiseksi.

Miesten ja naisten tasa-arvon eteen tehdään valtavalla poliittisella energialla työtä, mutta sen jalkoihin helposti jää tietyiltä osin jopa suurempi ongelma, joka on miesten ja poikien asema tässä yhteiskunnassa. Miehen väitetysti suurempi euro ei valitettavasti paljon lohduta, jos muistetaan että valtaosa syrjäytyneistä, alkoholisteista ja vangeista on miehiä. Mies myös elää vuosikausia naista lyhyemmän elämän.

Miesten ja poikien asiat eivät toki yhdellä seminaarilla ratkea, mutta Perusäijät ry (perussuomalaiset) ja Vihreä Miesliike ry (vihreät) yhdistävät voimansa ja järjestävät yhteisen seminaarin, jossa poikien ja miesten syrjäytymistä käsitellään. Seminaarissa yritettään avata ilmiön laajuutta sekä nostaa tapetille siihen vaikuttavia tekijöitä. Seminaarissa kuullaan asiantuntijapuheenvuoroja ja keskustellaan tästä ongelmasta, joka valitettavasti kuluttaa valtavasti yhteiskunnan voimavaroja.

Iso peukku tälle alkavalle yhteistyölle, joka paneutuu ongelmaan yhdistäen poliittiset voimat aivan puoluekentän äärilaidoilta.

Linkki tapahtuman feisbuuksivuille

Tapahtumapaikka on pikkuparlamentti 18.11 klo 09:30- 12:30.

]]>
6 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206715-poikien-ja-miesten-asialla-vihreat-ja-ps-yhdessa#comments Alkoholismi Miehet Pojat Syrjäytyminen Tasa-arvo Tue, 17 Nov 2015 11:32:02 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206715-poikien-ja-miesten-asialla-vihreat-ja-ps-yhdessa